TUUKKA OLLI
JOUTSENO. Viimeinen onnistunut pako Joutsenon Konnunsuon vankilasta tapahtui vuonna 2004. Viimeinen yritys paljastui 2006.
– Täytyy koputtaa puuta, ettei uusia tapauksia tule. Vankilapaot saavat aina ison mediahuomion, kuten Ylitornion lomalta palaamatta jättämisessä nähtiin, vankilanjohtaja Lea Lehtonen sanoo.
Tänään perjantaina 90 vuotta täyttävän vankilan johtaja näkee Konnunsuon sijainnin hyvin epäotollisena pakoyrityksille.
– Takana on valtakunnan raja, ja siihen suuntaan on hyvin harva yrittänyt. Pohjoisessa taas on Vuoksi ja etelässä Saimaan kanava. Siltoja on helppo vartioida, joten edessä on kapea metsien täyttämä käytävä, jossa pakoilijan on huono piilotella, Lehtonen pohtii.
Hän ei usko, että vankien lisääntyneellä päihdetaustalla ja syrjäytymisellä olisi tekemistä pakoyritysten määrän pienenemisessä. Samaa mieltä on vankeinhoitoesimies Seppo Sillanpää. Hän on ollut talossa vuodesta 1976 lähtien.
– On todella hyvä kysymys, miksi pakoja on nyt vähemmän. Kyseessä on yhteiskunnallinen ilmiö, Sillanpää pähkäilee.
Hän tietää, että toisin kuin nykyään, paot olivat aiemmin spontaaneja ja suunnittelemattomia.
– Työryhmistä lähdettiin juoksemaan, ja sitten mentiinkin kilpaa vartioiden kanssa. Sitten oli näitä klassisia viilalla kalterit poikki -tapauksia, Sillanpää hymähtää.
90 vuodessa vankila on kohdannut monet muutokset. Kahdesta piikkilanka-aidalla eristetystä ladosta on kasvanut suuri rangaistuslaitos, joka tosin ei vastaa enää 2000-luvun vaatimuksia. Rakennusten surkea kunto on yleisessä tiedossa, mutta olosuhteet ovat viime vuosina kääntyneet inhimillisemmiksi, sillä vankien määrä on laskenut.
– Vuosina 2004-2006 kaikki paikat pullistelivat, kun vankeja oli meillä noin 300 ja paikkoja 205. Koko maassa oli tuolloin 4 000 vankia, kun nyt heitä on 500 vähemmän, kertoo vankilanjohtaja Lehtonen.
Tällä hetkellä Konnunsuon kaikki paikat ovat käytössä, mutta ylibuukkausta ei ole.
Vankeinhoitoesimies Seppo Sillanpää on nähnyt vankilayhteisössä paljon muutoksia. Yksi olennaisimmista on henkilökunnan rekrytointi.
– Ennen taloon tultiin kesätöihin jos sattui täältäpäin olemaan. Sieltä mentiin kurssille, jota kautta saatiin virka. Nykyään porukka menee suoraan kurssille ja tulee töihin viran kanssa niin, ettei ole vankilassa ikinä käynytkään, Sillanpää taustoittaa.
70-luvulla vartioina ei ollut naisia. Miehet epäilivät aluksi naisten pärjäämistä, mutta Sillanpään mukaan naiset lunastivat nopeasti paikkansa.
– Eivät vangit niin helpolla ajattele, että siinä on nainen katsomassa perään. Myös naisvankiosasto on tullut minun aikanani.
Sillanpään aloittaessa vartioiden joukossa oli vielä useita sotaveteraaneja.
– Ehkä se oli jollain tavalla karskimpaa aikaa. Ensimmäinen psykologi tuli taloon vasta 1970-80-lukujen taitteessa, jolloin alettiin kiinnittää huomiota muihinkin asioihin kuin pelkästään vankien työntekoon.
Työnteon ohella vangeilla on myös mahdollisuus opiskeluun. Tarjolla on ammattikoulututkintoja, mutta selliopiskeluna voi suorittaa myös ylioppilastutkinnon tai jopa yliopistoarvosanoja.
– Selliopiskelu ei ole kovin suosittua. Täytyy muistaa, että suurin osa vangeista on etääntynyt koulutusjärjestelmästä. Olisihan se outoa, jos he täällä yhtäkkiä aktivoituisivat.
KUVATEKSTI
PEKKA HÖLKKI
Konnunsuon miljöö on peräisin 1930-luvulta. Silloin rakennukset olivat moderneja. Nyt vankilan hallinnossa odotetaan kuumeisesti rahaa kunnostusta varten.
KONNUNSUON VANKILA
Perustettu: 1918
Paikkoja miesvangeille: 195
Paikkoja naisvangeille: 10
Keskivankiluku vuonna 2007: 202