METSÄTEOLLISUUS ry:n johtaja Antro Säilä ei arvioi, koska alan supistukset riittävät.
Pelkät supistuksethan eivät yksin riitä mihinkään.
Tarvitaan uutta toimintaa pitämään ala elinvoimaisena. Kysymysmerkki on, minkälaisiksi pelastajiksi nyt kehitteillä olevat bioenergiatuotanto ja muut uudet ratkaisut ehtivät.
Ajoitus ratkaisee. Tulevaisuuden historian kirjoittajat osaavat kertoa, miten se onnistuu.
Synkimmät ennustajat sanovat koko sahateollisuuden loppuvan yksittäisissä metsäyhtiöissä tai Suomessa. Myös hienopaperituotanto sijaitsee syrjässä isoista markkinoista.
Minä uskon, että Suomessa säilyy niin sahoja kuin paperitehtaitakin, Säilä vakuuttaa.
Ehtona on nykyisten tehtaiden kylkeen tarvittavat sahatavaraa ja paperia arvokkaammaksi jalostavat uudet laitokset. Ympäristötietoisuuden nousu avaa Säilän mukaan puulle uusia mahdollisuuksia esimerkiksi rakentamisessa metallin, betonin ja lasin kilpailijana.
SÄILÄ tuntee Etelä-Karjalan metsäteollisuuden. Hän on asunut Simpeleellä ja työskennellyt M-realin tehtaalla. Maakunnan vahvuutena Säilä pitää korkean jalostuksen tuotteita, kuten Imatran pakkaus- ja Simpeleen taidekartonkeja.
Hän kuitenkin arvioi, että sijainnilla halpojen merireittien ulkopuolella on jonkinlainen vaikutus tehtaiden kilpailukykyyn.
Etäisyys ei ole kuitenkaan pitkä. Enemmän merkitsee se, löytyykö ympäristöstä raaka-ainetta ja osaajia.
Osaajien suhteen Säilä on toiveikas Lappeenrannan teknillisen yliopiston ja ammatillisen koulutuksen ansiosta.
Joskus vanhat vahvuudet voivat kuitenkin olla jarruna muutosta huutavalla alalla.
Mutta kun muutos oivalletaan, ne ovat hyväksi.
Säilä hakee todistetta metsäteollisuuden muutoskyvystä vuosikymmenten takaa.
Suomalaiset hallitsivat maailmanmarkkinoita 1950-luvulla tuotteella, jota ei enää tehdä. Lankarullaa valmistettiin Imatralla ja Kaukaalla. Ennenkin on pystytty korvaamaan vanhoja tuotteita uusilla.
KAUKAAN lippulaiva-asemaan Säilä ei nojaisi.
Kajaanin esimerkki osoittaa, ettei kilpailukyvyn pysymiseen voi tuudittautua. Tuotantoa pitää kehittää, entisillä eväillä ei pärjää.
Kaukaan lähtökohdat mahdollisessa pudotuspelissä Säilä toteaa kuitenkin hyviksi.
Simpeleen tehtaan lakkautuspuheille Säilä naurahtaa ja nostaa yksikön malliesimerkiksi.
Valmetin vanhin käyntiin lähtenyt paperikone pyörii edelleen. Se on vaihtanut tuotantosuuntaa ja löytänyt erikoistumisalansa, eikä yritäkään kilpailla suurten ja leveiden koneiden kanssa. Tehdas on osoittanut seuraavansa maailmanmenoa.
Uudenlaista epävarmuutta alalle tuo se, että UPM aikoo sulkea Valkeakosken sellutehtaan, johon se investoi äskettäin 35 miljoonaa euroa. Säilän mukaan investointien varaan ei voikaan laskea.
Jos ei lisätä tehokkuutta ja tuottavuutta, noutaja tulee varmasti. Jos lisätään, noutaja voi tulla sittenkin, jos ulkoiset tekijät muuttuvat.
SIITÄ Säilä on varma, että suomalaisella puulla riittää käyttöä. Häntä ei häiritse, jos ennustus metsäyhtiöiden venäläisistä ostajista toteutuu. Säilä muistuttaa, että alan historiassa paljon osaamista on tullut juuri ulkomaalaisten yrittäjien mukana.
En osaa nähdä sitä uhkana. Suomalaisten menestys on kiinni siitä, minkälaiset olosuhteet suomalainen yhteiskunta näille toimijoille pystyy luomaan.
METSÄTEOLLISUUS
Antro Säilän mukaan tehtaan aiempi kilpailukyky tai tehdyt investoinnit eivät ole enää tae tulevasta.