IMATRA. Kolmen ristin kirkon vieraat vievät Imatran nimeä maailmalle. Samalla he ovat tulleet vieneeksi kirkkoakin, kun suunnittelija Alvar Aallon kädenjälki on kutkutellut joitakin liikaa.
Suntio Pekka Tirronen kaihoilee puolta tusinaa Aallon suunnittelemaa ovenkahvaa. Todennäköisin syin hän epäilee niiden kadonneen arkkitehtiopiskelijoiden matkamuistoiksi.
Yksi vanhemmiten tuntoihinsa tullut on tekonsa tunnustanut.
– Saksasta tuli postipaketti, jossa oli parikymmentä vuotta aikaisemmin viety kahva, Tirronen kertoo.
Jäljistä näkyy, että on kirkolta koetettu vohkia myös etuseinän laatta, johon on pakotettu Aallon nimikirjoitus.
– Ei onnistu. Laatta on kiinni niin lujasti, että pitäisi viedä koko seinä, Tirronen vakuuttaa.
ENTISTÄ lujempana seisoo peruskorjauksen jälkeen Kaukopäänkankaan tontillaan koko kirkko. On seisonut jo 50 vuotta.
Toinenkin paikkavaihtoehto oli. Imatran pääkeskustojen asukkaista viimeisinä oman kirkkonsa saaneet vuoksenniskalaiset taistelivat temppeliään Torikadun varteen Saimaan rantaharjulle. Sitten tuli Enso-Gutzeitin palveluksessa olleelta rovasti Otto Korpijaakolta tarjous, josta ei voitu kieltäytyä. Yhtiö lupasi Kaukopäästä ilmaisen tontin, jos sille rakennetaan kirkko.
Aallon alkuperäinen ajatus toimi sielläkin. Kirkon piti tulla asutuksen keskelle, kuten se Aallon aiemmin Imatran kauppalalle piirtämän 100 000 asukkaan yleiskaavan tavoitteiden toteutuessa olisi tullutkin.
Kun nyt kirkolta katsoo, on toteutumatta jääminen kirkkoherra Olli Aallon mielestä enemmän onni kuin onnettomuus. Iso tontti pääsee omassa rauhassaan oikeuksiinsa.
Siksi Kolmen ristin kirkosta on tehty myös luontokohde. Metsän lomasta tontilta löytyy niittyä ja niityn perhosia, joille Pekka Tirronen on rakennellut talvehtimispönttöjä.
Komeat kelomännyt aiotaan myös pitää pystyssä viimeiseen asti. Riittää, että yksi suuri harvennushakkuu on tontilla tehty. Ei itse Alvarkaan mahtanut mitään sille, että vuoden 1957 unikeonpäivän myrsky puhalsi nurin suurimman osan arkkitehdin säilytettäviksi määräämistä alkuperäisistä puista.
ALVAR AALLON funktionalistinen kirkko on Etelä-Karjalan tunnetuin arkkitehtuurinähtävyys. Olli Aallon mukaan Imatran seurakunta ei kuitenkaan tilannut sitä rakennustaiteen museoksi, vaan tarkoituksenmukaiseksi toimitilakseen.
Toimiva kirkko on ollut ainakin monikäyttöisyydellä mitaten. Liikkuvilla väliseinillä kirkkosali voidaan jakaa kolmeen osaan.
Taaimmaisessa on aikanaan pidetty jopa koulutyttöjen voimistelutunteja.
Enää kirkossa ei urheilla. Pääasiat tapahtuvat toisessa päässä ristien alle rakennetulla marmorisella alttarilla.
– Kaunis se on kuin mikä, vaikka ehkä vähän ahdas, seurakunnan Aalto sanoo.
KAUNEUTTA kirkastaa valoisuus. Arkkitehti Aalto suunnitteli kattoikkunan kohtaan, josta auringonvalo lankeaa alttarille kirkonmenojen alkaessa. Synniksi suunnittelijalle ei voi lukea sitä, ettei hän arvannut kesäajan tulevan Suomeenkin.
Sen takia kirkkoaika ei Vuoksenniskalla muutu. Kokeiluja on joskus tehty aika heikolla menestyksellä.
– Imatralaiset ovat selvästi sitä mieltä, että pyhäisin Jumalan vastaanottoaika alkaa kymmeneltä, kirkkoherra sanoo.
Auki Kolmen ristin kirkko on ympäri vuoden. Suurin sesonki on kesäisin. Viimeisten kymmenen kesän tilastoissa alle 4 000 tutustujaa on jo huono tulos. Kun kirkko oli kesän 2007 remontin takia poikkeuksellisesti kiinni, ei siitä aivan sanomisitta selvitty.
KUVATEKSTI
SEPPO RAUTIOVAARA
Suntio Pekka Tirronen on huomannut Kolmen ristin kirkon arkkitehtuurin kiinnostavan vieraita liiaksikin.
KOLMEN RISTIN KIRKKO
Kirkko vihittiin 28. syyskuuta 1958.
Ensimmäinen nimi oli Vuoksenniskan kirkko. Uuden keksi piispa Martti Simojoki.
Valo ja varjo vaihtelevat. Ikkunoita kirkossa on 103, joista vain kaksi on samanmuotoisia.
Kirkon oma pappi on Vuoksenniskan aluekappalainen Risto Koskimäki.
50-vuotisjuhla on 28. syyskuuta. Juhlajumalanpalveluksessa saarnaa piispa Voitto Huotari. Päiväjuhla on Päivärannan kurssikeskuksessa.