Juniorimäärän tuplaantuminen toi toivoa Etelä-Karjalan lentopalloon

Pohjakosketuksen jälkeen lentopallon pelaajien määrä on vaihteeksi Etelä-Karjalassakin kasvusuunnassa. Tyttöjä on lajin pariin helpompi saada kuin poikia.

JARMO HÄMÄLÄINEN

LAPPEENRANTA. Lentopallo on ehtinyt urheilulajina jo sukeltaa pienten ja hiljaisten joukkoon Etelä-Karjalassa. Tainionkosken Tähden naisten joukkue on taistellut viime vuodet yksinäisenä yrittäjänä maakunnassa ykkössarjatasolla, mutta muuten laji on pysynyt poissa parrasvaloista.

Miesten puolella kakkossarjatasolla pelaavat maakunnassa Parikkalan Urheilijat ja lappeenrantalainen Skinnarilan Urheilijat. Aikanaan mestaruussarjassakin pelanneen LaKi:n toiminta on nyt jäissä.

Uutta toivoa lajin piristymisestä tuovat kuitenkin lisääntyneet juniorimäärät ja uudet urheiluhallit, joiden toivotaan virkistävän lentopalloseurojen toimintaa.

– Kolme vuotta sitten lentopallojunioreita koko Etelä-Karjalassa oli vain sata, nyt seuroissa on jo mukana pari sataa junioria, kertoo lentopallon aluekehittäjänä maakunnassa toimiva Esa Piipari.

Piipari vetää itse Lappeenrannassa seuratasolla Skinnarilan Urheilijoiden junioreiden harjoituksia.

– Viime aikoina on mukaan saatu lisää nuoria ja meillä on koossa nyt neljä joukkuetta, joissa pelaa yhteensä viitisenkymmentä junnua.

– Tyttöjä laji vetää mukaansa paremmin kuin poikia. Maakunnan parista sadasta lentopallojuniorista vain 40 on poikia.

– Ehkä lajien välinen kova kilpailu on se suurin syy, joka näkyy poikien määrässä, Piipari arvioi.

Lentopallon junioritoiminta on Esa Piiparin mukaan viime aikoina elpynyt uudelleen parilla paikkakunnalla Etelä-Karjalassa.

– Savitaipaleella on mukana noin 35 junioria ja Luumäellä viitisentoista.

– Joutsenon ja Parikkalan uusien liikuntahallien valmistuminen virkistää varmasti myös lentopallon junioritoimintaa, Piipari ennakoi.

Vähäinen paikallinen näkyvyys on lentopallon Etelä-Karjalan maakuntajaoston puheenjohtajan Kari Niemelän mielestä ollut myrkkyä lajin kehittymiselle.

– Nuoret tarvitsevat näkyviä esikuvia. Suomen miesten maajoukkue on menestynyt loistavasti EM-kisoissa. Meidän pitäisi saada esimerkiksi yksi maajoukkueen näytösottelu urheilutalolle vaikkapa jotain pietarilaista huippuseuraa vastaan. Siihen opettajat ja koululaiset mukaan, Niemelä suunnittelee lajin pr-tapahtumaa.

Ruohonjuuritasolla on Niemelän mukaan myös paljon työsarkaa.

– Liian syvällä ehdittiin jo käydä, mutta nyt nyt tavoitteena on saada lentopallo lajina uuteen kasvuun ja nimenomaan kasvavien juniorimäärien kautta. Seurarajat ja kuntarajat pitää pystyä jo ylittämään. Yhteistyöllä saadaan aikaan paljon, Niemelä korostaa.

Skinnarilan Urheilijoissa on tänä syksynä nähty hyvä esimerkki toimivasta yhteistyöstä. Seura sai C-junioreihin kaivattua vahvistusta, kun Savitaipaleen Urheilijoista neljä poikaa liittyi mukaan joukkueeseen.

– Savitaipaleen pojille vaihtoehto olisi ollut se, että joukkuetta ei ole, eikä pelejä tule, Niemelä muistuttaa.

Niemelän mukaan Etelä-Karjalan lentopallojuniorien joukosta löytyy myös suuria lupauksia.

– Kun Imatralla lentopalloleirillä seurasin Artamin tyttöjä, niin tulin vakuuttuneeksi siitä, että näistä pelaajista joku yltää vielä liigaan asti.

– Tavoitteena on tietysti se, että aikanaan täkäläisille junioreille voisi olla esimerkkinä paikallinen liigajoukkuekin, Niemelä visioi.

Lentopalloliiton toimitusjohtaja Antti Heikkinen myöntää, että liitolta on jäänyt vuosien mittaan paljon tekemättä lajin markkinoimisessa.

– Ensi syyskuussa miesten EM-kisojen järjestetään eri puolilla maata lentopallon koululaisviikkoja, missä seurojen ja opettajien välityksellä pyritään saamaan lajin pariin lisää nuoria.

– Lentopallosta pitää markkinoida kouluihin myös helpotettuja pelimuotoja. Ei laji varmaan varmaankaan oikein toimi liikuntatunnilla, jos se menee pelkäksi syöttökilpailuksi, missä yksi syöttää ja muut seisovat.

– Yksi tapa innostaa koululaisia lentopallosta olisi se, että opettajat veisivät keväällä tai syksyllä hyvillä ilmoilla oppilaat beach volley -kentille kokeilemaan lajia, Antti Heikkinen sanoo.

Kirjoittaja:
Jarmo Hämäläinen