Pirja Arponen löytää energiaa ja suuria aarteita Kantelettaresta

Ujo tyttö yllätti itsensä ryhtymällä isona esiintyjäksi. Näyttelijän, laulajan ja säveltäjän uusin aluevaltaus on kuoronjohtajuus.

IMATRA. Vuoden loppua kohti Pirja Arposen kalenterista alkaa löytyä jo tyhjääkin. Koko syksyn hän on rientänyt paikasta toiseen. Tuorein haaste on ryhtyminen Karelia Singers -kuoron johtajaksi.

– Kymmenen viikon ajan oli järjetön putki päällä, seitsemän proggista yhtaikaa menossa, Arponen kertaa.

Teatteri Imatran Populäärimusiikkia Vittulajänkältä -näytelmän ensi-illasta hän matkusti Itävaltaan nukketeatterifestivaaleille esiintymään. Vittulajänkässä Arponen esittää viittä roolia lavalla ja yhtä videolla.

Hän on myös yksi kolmesta naisesta Paremman verta -ryhmässä, joka on pitkin syksyä esittänyt uutta ohjelmistoaan. Arponen on säveltänyt tämänkertaisen esityksen kaikki kappaleet. Ja koska hän on myös parturi-kampaaja, laittoi hän Kanteletar-esityksiin kumppaniensa Sari Anrian ja Virve Jääskeläisenkin hiukset.

Imatra big bandin mukana hän pääsi syksyllä levyttämään.

– Olen niin innokas oppimaan, että haluan kokeilla kaikkea! Arponen parahtaa.

Kolmikymppisessä imatralaisessa riittää kyllä energiaa, mutta uudet ideat eivät synny, ellei niille löydy tilaa.

Lapsena Imatran Sotkulammella Pirja tykkäsi olla sirkushevosena, mutta kerhossa enkelin rooli ei kelvannut. Silti ujo tyttö ei olisi ikinä uskonut ryhtyvänsä aikuisena esiintyjäksi. Musiikkiluokka toi hyvää pohjaa, samoin Imatran seurakunnan soittokunta, missä hän soitti klarinettia. Yläasteelta lähtiessään hän vaihtoi saksofoniin.

Heleä sopraano löysi matalamman soundin Lahden ammattikorkeakouluaikana opiskellessaan muusikoksi – sekä säveltämisen.

– Menuetista se lähti. Se oli klassista koulutusta, mutta koska olimme musiikkiteatterilaisia, pyysimme mukaan vähän kevyempääkin.

– Siellä huomasin, että miehän osaan säveltää. Säveltämisestä tykkään, mutta en sanoittamisesta.

Ensimmäisen oman sävelmänsä Arponen laati Tove Janssonin sanoihin. Muumimamman tuutulaulusta tuli neliääninen.

Lahdessa Arposen melkein kaikille luokkatovereille oli selvää, että he haluavat tetteriin näyttelijöiksi. Niin Arposellekin. Teatteri Imatraan hän tuli kesäteatterin kautta. Satumaassa vuonna 2004 oli ensimmäinen rooli. Sitä ennen hän oli tehnyt kesäteatteria Heinolassa ja näytellyt Lahden kaupunginteatterin musikaaleissa.

– Teatteri Imatrassa on ihana porukka. Pieni teatteri on niin omanlaisensa. Vittula on kauhean kiva, kun siinä saa tehdä monenlaisia rooleja ja kunnolla hahmoa.

– Imatran kulttuurielämä on omista kouluvuosistani kehittynyt, teatterinkin katsojamäärät nousseet. Myös Paremman verta -esityksissä on ollut tosi hyvin yleisöä. Vaikka Karjalaisella kotitalolla sai kyllä välillä jännittää, tuleekohan ihmisiä.

Arponen luottaa siihen, että kun omaan tekemiseensä uskoo täysillä, mikä tahansa toimii. Kanteletar on ollut hänelle varsinainen aarrelipas.

– Kun treenasimme ensimmäistä Kanteletar-esitystä, tuli hirveän energinen olo. Mietimme, vaikuttaakohan tämä muihinkin näin. Kantelettaressa sanojen poljento on niin ihana!

Kantelettaresta Arponen on innoissaan. Hän kantaa mukanaan vanhaa Kantelettaren laitosta, jonka sivujen nurkat on käännelty koirankorville.

– Ihan mahtava teksti, miten se sykkii! Olen kokeillut erilaisia tapoja säveltää, niinkin, että ensin tulee sävel, sitten etsin siihen sanat. Kunpa pääsisi jo tekemään uusia sävellyksiä. Seuraavaksi on tarkoitus tehdä niin, että Sari (Anria) valitsee sanoja ja minä sävellän.

Arponen, Jääskeläinen ja Anria löysivät toisensa, kun jokaiselle oli syttynyt halu tehdä jotakin omaa. Kun Jääskeläinen heitti idean Kantelettaresta, valinta oli sillä selvä.

– Kuulijan on voitava levähtää tutuissa biiseissä. Jos tarjoaa koko ajan uutta, kuulija ei voi tarttua mihinkään. Paremman verta -esityksissä musiikki on koko ajan uutta, siksi yritän poimia sellaisia tekstejä, jotka ovat tuttuja, Arponen kertoo.

KUVATEKSTI

TUULI TRUHPONEN

Pirja Arposen seuraava uusi rooli on tammikuussa Teatteri Imatran musiikkinäytelmässä Rakkauden rikkaus. Siinä hän esittää Anneli Saria ja mustaa enkeliä.

Pirja Arponen

Syntynyt 1978 Imatralla.

Asuu Imatralla avomiehensä Janne Hinkkasen kanssa.

Muusikko AMK, pääaineena laulu, parturi-kampaaja.

Toiminut näyttelijänä, laulajana ja tanssijana muun muassa Lahden ja Imatran kaupunginteattereiden sekä Heinolan kesäteatterin musikaaleissa vuosina 2001–2008.

Paremman verta – Jos ma lauluille rupean -esityksen säveltäjä.

Imatra big bandin saksofonisti.

Kirjoittaja:
Sari Pullinen