VESA SALMINEN
LAPPEENRANTA. SaiPan liuku lomalle ei Ari-Pekka Selinin ja Ari Santasen mielestä varmaankaan sujunut kuin parhaissa elokuvissa.
Jos alkukausi oli Monty Pythonin lentävää sirkusta, kaksi viimeistä viikkoa käänsivät kaiken Die Hardiksi.
– Kyllä me liu´uttiin mäkeä alas neljä viimeistä peliä. Olisi pitänyt rohkeammin välipäivinä olla pelkkää lepoa, Selin huokaa.
SaiPa oli syyskaudella kaksi kertaa jumbona: ensimmäisen ja viimeisen ottelun jälkeen. Jumbosija on joukkueurheilijan kirosana, joka lahjatoiveena on jossain paitulin ja patalapun jälkeen.
Loukkaantumisten tuoma taakka oli epäoikeudenmukainen, mutta osin joukkueen oman pelityylin tuoma. Kun tamperelaisella kiakkokiälellä sanottuna panee roppaa likoon, ennemmin tai myöhemmin sattuu. Ja SaiPaan sattui usein.
SM-LIIGAN parin viikon tauon tuomat lepopäivät pelaajat voivat laskea yhden käden sormilla, sillä joulupäivän iltana palataan harjoituksiin.
– Toivottavasti pelaajat viettävät aikaa perheen kanssa ja rentoutuvat. Mutta ettei se mene ihan sohvalla makoiluksi, pieni hiki täytyy jossain välissä ottaa, Santanen sanoo.
Kuukauden takainen vire on kaivettava uudelleen esiin ja muutama uusi pelaaja haettava sairastuvalta takaisin. Ainakin Miikka Jouhkimainen, Ville Koho ja Anssi Löfman palaavat kehiin.
PARI PORILAISTA on snagarilla riski, mutta SaiPan aitiossa yhteistyö on toiminut. Vanha maalinsylkijä Santanen vastaa yli- ja alivoimasta ja aloituksista.
– Työympäristö oli tuttu, mutta itse valmentaminen on uuden opettelua. Olen saanut omien vahvuuksien kanssa toimia, mulla on oma ruutu.
Hän myöntää, että aikapula on yllättänyt ja siirtänyt sivuun monta etukäteen mietittyä suunnitelmaa. Tiiviissä tahdissa eletään ottelusta toiseen ja palautellaan välit.
HYÖKKÄYSKUVIOT ovat pelaajilta tulleiden viestien perusteella SaiPassa monipuolisemmat kun viime kaudella. Ylivoimatehoissa joukkue on SM-liigassa neljäs, mutta kritiikki lentää valmentajilta.
Alivoimatilastossa SaiPa puolestaan on neljänneksi viimeinen, mutta yllättäen se puoli tyydyttää enemmän, koska kauden pari ensimmäistä vieraspeliä Oulussa ja Espoossa vääristävät tilastoa pahasti.
– Meidän mielestä se on ihan kauheeta se ylivoima. Ei se ole sellaista, mitä me tavoitellaan, Selin ihmettelee.
Rikkonainen syksy on sekoittanut myös ylivoimakentällisiä. Ja viivapelote puuttuu edelleen.
– Ihan loppuviimeksi ylivoimaa ratkotaan yksilötaidolla. Ei sellaisia kuvioita ole keksittykään, että päivästä toiseen se tuottaisi sen kuvion kautta maalin, Santanen muistuttaa.
– Ei me olla huonoon alivoimaan hävitty yhtään peliä, mutta huonoon ylivoimaan on hävitty.
Selinin mukaan nimenomaan hyökkäyspeliä lähdettiin kehittämään ja haettiin siihen sopivia pelaajia sekä panostettiin videovalmentaja Janne Mälkiän kautta myös oppimisen perustaan.
– Meillä on paljon sellaisia pelaajia, jotka oikeasti haluavat voittaa pelejä, Selin alkaa listata…Koskinen, Levokari, Yli-Torkko, Toporowski, Tarkki, Mälkiä, Nyrhinen…
Myös maalivahtipeli on huippuluokkaa Iiro Tarkin ansiosta, mutta muutaman hyökkääjän asenne ei valmentajia tyydytä.
Kahdeksan omaa junioria on päässyt kokeilemaan ensi kertaa liigavauhtia.
YKSI PARANNUKSISTA on ilmapiiri. Heikki Mälkiän kovasanaisesta ja vaativasta valmennuksesta on siirrytty keskustelevampaan suuntaan, eikä pelaajia heti haukuta virheistä kitarisat kuumina.
– Ei meillä yhdestä virheestä joudu penkin päähän, se luo sitä rohkeutta, Selin kertoo.
Santasen mukaan huutoakin on välillä riittävästi, mutta palautetta pelaajille annetaan pääsääntöisesti vähemmän jyrkällä tavalla.
– Se on vain ollut se mun ajatukseni, Santanen miettii.
– Se on nähty, että systeemit toimii ja peruspeli toimii.
Takapainetta valmentajille ei ole kuulemma tullut sen enempää kiekkoyhtiön omistajilta kuin katujen kuusikauppiailtakaan.
– Meidän tavoite on pudotuspelit. Sitä junaa lähdetään tavoittelemaan kiinni, Selin lupaa.
– Me olemme nyt siinä normaalissa haastajan asemassa.
Plussat ja miinukset
SaiPan alkukauden onnistumiset ja ontumiset valmentajien silmin.
Ari-Pekka Selin:
+ 1) Joukkue, 2) taistelu, 3) fanit.
– 1) Loukkaantumiset, 2) kokoonpanojen rauhattomuus, 3) sija 14.
Ari Santanen:
+ 1) Joukkueen ilme ja henki, 2) suoraviivainen eteenpäin pelaaminen, 3) viisikkopelin tiiviys parhaimmillaan.
– 1) Ylivoimapeli, 2) Koko joukkueen täydellinen sitoutuminen.