LAPPEENRANTA. Sosiaalialan koulutus on jälleen uhanalainen Lappeenrannassa. Ala vetää opiskelijoita, ja työelämä kaipaa valmistuvia, mutta valtiovalta katsoo pientä yksikköä karsaasti.
En missään tapauksessa haluaisi olla lakkauttamassa koulutusta, mutta voi olla, ettei meillä ole vaihtoehtoa, Saimaan ammattikorkeakoulun rehtori Anneli Pirttilä sanoo.
Koulutuspäällikkö Helena Wrightin ja yliopettaja Tuija Nummelan mukaan sosiaalialan koulutukselle olisi pikemminkin laajennuspaineita.
Sosiaalialan aikuiskoulutuksessa olisi tulevaisuutta esimerkiksi perinteisten miesvaltaisten alojen irtisanottujen uudelleenkoulutuksessa. Paperitehtaalta voisi siirtyä vaikka lastensuojeluyksikköön, jossa miehistä on pula. Myös asumisyksiköihin, päihdetyöhön ja maahanmuuttajatyöhön tarvitaan miehiä.
SAIMAAN ammattikorkeakoulu jättää opetusministeriölle tavoitesopimusesityksensä helmikuun puoliväliin mennessä.
Ministeriö nostaa joka kerran neuvotteluissa esille sellaiset koulutusohjelmat, joiden aloituspaikkamäärä on alle 40. Erityisesti sosiaalialan koulutuksessa ministeriö on painottanut pyrkimistä isompiin kokonaisuuksiin, Pirttilä sanoo.
Lappeenrannan asema on tukala erityisesti siksi, että naapurissa Kymenlaakson ammattikorkeakoulussa on 65, Mikkelissä 40 ja Lappeenrannassa 20 sosiaalialan aloituspaikkaa.
Meillä ei ole mahdollisuutta kasvattaa alan koulutusohjelman kokoa lakkauttamatta jotain muuta, Pirttilä sanoo.
YKSI ongelma on ollut se, että kunnissa sosionomit eivät ole kelpoisia sosiaalityöntekijän virkoihin, vaan niissä on vaadittu ylempää korkeakoulututkintoa.
Pätevistä sosiaalityöntekijöistä on pula. Siksi monet kunnat ovat nyt muuttaneet sosiaalihuollon tehtävärakenteita niin, että työt soveltuvat sosionomeille, Wright sanoo.
Opiskelu ja harjoittelu kiinnittää opiskelijoita paikkakunnalle.
Opiskelijat tutustuvat harjoittelun ja projektien kautta työelämään. Työnantaja huomaa, että tarjolla on fiksuja henkilöitä, ja opiskelijat työllistyvät jo opiskeluaikanaan. Jos koulutus olisi Kotkassa tai Mikkelissä, harjoittelua olisi vähemmän tällä alueella, Nummela sanoo.
Pienen yksikön ongelma on haavoittuvuus. Isoissa koulutusohjelmissa on enemmän ja monipuolisempaa asiantuntemusta.
Lappeenrannassa on 20 nuorisopaikan lisäksi myös aikuiskoulutusta, joten käytännössä yksikkö on tilastoitua isompi. Yhdeksän vuoden aikana Lappeenrannasta on valmistunut noin 220 sosionomia.
Pienen yksikön etu on opiskelijan yksilöllinen kohtaaminen, opintosuunnitelmien räätälöiminen ja opiskelupolun tukeminen.
Me tunnemme opiskelijamme, meillä he eivät pääse putoamaan. Keskeyttämisaste on käytännössä nolla. Opiskelijat ovat sitoutuneita ja valmistuvat normiajassa tai aikaisemmin, Wright sanoo.
Sekä yliopistot että ammattikorkeakoulut tekevät omat strategiansa kevääseen 2010 mennessä.
Pyrimme saamaan kaikki yksiköt sen kokoisiksi, että niillä on tosiasiallista kykyä järjestää opetus riittävän hyvällä tasolla. Aloittajamäärät eivät ole tärkeitä muuten kuin resurssien tuojana, johtaja Hannu Siren opetusministeriöstä sanoo.
Tällä hetkellä käydään paikallisia keskusteluja siitä, mihin suuntaan korkeakoulutusta Etelä-Karjalassa viedään.
Opetusministeriö ei sano asiaan mitään, vaan odotamme korkeakoulujen ja ammattikorkean ylläpitäjien omia näkemyksiä asiasta. Pallo on nyt kokonaan alueilla, Siren muistuttaa.