Entistä rennompi Holmström

Pitkän odotuksen jälkeen Ville Holmströmille avautui paikka maajoukkueryhmässä. Hampaat irvessä harjoittelemalla Suomi-paitaa ei päälle puettu, mutta entistä rennompi ote keilailuun tehosi.

VESA SALMINEN

LAPPEENRANTA. Ville Holmströmin pitkä odotus päättyi, kun maajoukkueluotsi Sami Konsteri nimesi ryhmänsä.

– Kun nimi julkistettiin, tuntui että yksi tavoite on saavutettu. Päästä yhteen maailman parhaista maajoukkueista, Holmström kuvaa.

Lappeenrantalaiskeilaaja edusti Suomea edellisen kerran nuorten MM-kisoissa Thaimaassa 2002. Sen jälkeen alkoi vuosia kestänyt himoharjoittelu, mutta hiljaiselo Suomi-paidan suhteen.

– Joskus nuorempana se oli päätavoite. Iän myötä tärkeysjärjestys on muuttunut.

– Valintaa ehkä odotti joitain vuosia sitten ja teki paljon töitä, eikä silti valinnasta ollut puhettakaan.

PERHE-ELÄMÄ ja työ keilailuyrittäjänä ovat vieneet tunteja harjoittelulta ja kilpailemiselta, mutta tulos onkin ollut päinvastainen kuin tuhansilla harjoitusheitoilla ja nuoruuden hermoilulla.

– Liika puristaminen on jäänyt. Nuorempana isoissa kisoissa ei vain pystynyt heittämään.

– Harjoittelin päättömän paljon. Yritin olla koko ajan mahdollisimman hyvässä kunnossa.

Vuodenvaihteessa Holmström sanoo keventäneensä työtaakkaansa ja rytmittävänsä kaikkea tekemistään aikaisempaa järjestelmällisemmin. Se näkyy keilailun ohella miehen hoikentuneessa olemuksessa.

– Lisään harjoitusta ja heitän lisää joitain isoja turnauksia.

HOLMSTRÖM sanoo heittävänsä teknisesti kuten ennenkin, ja SM-liigassa keskiarvot ovat jopa edelliskautta alhaisemmat. Holmströmin mielestä suuri harppaus on tapahtunut välinepuolella ja olosuhteiden ymmärtämisessä.

– Pitää osata valita oikeanlaiset välineet. Radanhoidot ovat nykyisin hirmu vaikeita. Öljy kuluu ja radat muuttuvat nopeasti kitkaisilla palloilla.

– Täytyy olla suuri taito, että pysyy radan muutoksissa mukana ja osaa heittää.

MAAJOUKKUEVALINTAA sulavoitti Holmströmin siirtyminen Helsingin GB:hen lappeenrantalaisesta R-ABC:stä, vaikkei minkään maajoukkueen valinnassa koskaan ääneen sanota helsinkiläisyyttä hyväksi perusteeksi.

Kotipaikka ei ole vaihtunut Lappeenrannasta pois, mutta kilpaileminen perinteikkäässä seurassa tuo rinnalle kokeneita huippukeilaajia.

– Voihan sillä jotain vaikutusta olla. Missään nimessä se ei ole negatiivista, että on joukkueessa, jossa on lajin maailmantähtiä.

Kauniaisten kauppalassa vuonna 1949 perustettu Grankulla Bowlaren on Holmströmille oiva valinta sikäli, että mies on vuosia kiertänyt mielellään Ruotsin turnauksissa ja kertoo keilailuliiton pelaajatiedoissa mielijuomakseen ruotsalaisen siiderin.

HOLMSTRÖMIN mukaan seuravalinta oli järkiratkaisu. Vaihtoehtoja oli R-ABC:n liigataipaleen päätyttyä puolenkymmentä, mutta työelämästä tuttu GB:n joukkueenjohtaja silotti tietä helsinkiläisseuraan.

– Asema muuttui aika paljon, nyt ei tarvitse ottaa itse paineita omasta suorituksesta.

– Ei tarvitse miettiä, tekeekö se kaveri ne kaksi kaatoa. Tottakai tekee, kun on tehnyt ne 20 vuotta.

Maajoukkueen nuorennusleikkaukseen Holström sopii hyvin. Pitkään huipulla olleet heittäjät lähentelevät viittäkymppiä ja kolmenkymmenen vuoden ikä alkaa olla etu.

Kun maajoukkuevalinta alkoi mielessä arkipäiväistyä, mukaan tuli ajatus, miksei 16 miehen ryhmästä pääsisi loppuun saakka eli Tanskan kesäkuun EM-kisoihin.

– Ei tarvitse miettiä yhtään, huvittaako tänään mennä harjoittelemaan.

– Nyt ei tunnu yhtään turhalta ajaa 400 kilometriä Turkuun.

Kirjoittaja:
Vesa Salminen