Ympäristöministeriö otti kantaa Konnunsuo-aloitteeseen

Ministeriön mukaan vaihtoehtoja Konnunsuon arvojen suojeluun ovat maisema-alueen muodostaminen tai kaavoitus.

LEENA SALLINEN

LAPPEENRANTA. Ympäristöministeriö on ottanut alustavasti kantaa Etelä-Karjalan luonnonsuojelupiirin aloitteeseen suojelualue- kokonaisuuden muodostamisesta Joutsenon Konnunsuolle.

Ministeriön mukaan yksi vaihtoehto alueen kehittämiseen voisi olla luonnonsuojelulain mukaisen maisema-alueen perustaminen. Toinen vaihtoehto on Konnunsuon merkittävien luonnonarvojen sekä maisema- ja kulttuurihistoriallisten ominaispiirteiden ottaminen huomioon kaavoituksessa.

Ministeriö pyytää aloitteesta lausuntoja monelta taholta 13. helmikuuta mennessä.

Konnunsuon ainut suojelualue on parin sadan hehtaarin Hyvättilänsuo. Oikeusministeriö päätti vuonna 1988 säilyttää sen luonnontilassa, ja seutukaavassa se on suojelualue.

Ympäristöministeriön mukaan ei liene estettä suojella Hyvättilänsuo myös luonnonsuojelulain nojalla.

Luonnonsuojelupiiri esitti suojelualuekokonaisuuteen myös Mantereensaarensuon ja Hyvättilänsuon sekä Konnunsuon eräitä kosteikkoalueita. Niiden osalta tarvitaan ministeriön mukaan yksityiskohtaisempia neuvotteluja.

Korkein hallinto-oikeus kumosi marraskuussa Höytiönsuon turpeennostoon Vaasan hallinto-oikeudessa myönnetyt ympäristöluvat. Niitä haki kaksi pienyrittäjää.

Konnunsuon suurin turvetuottaja on Vapo Oy, joka havittelee alueelta lisää alueita tuotantoonsa.

Piiri esitti suojelukokonaisuuteen myös Konnunsuon vankilaa ympäristöineen ja peltoalueineen.

Ministeriön mukaan vankila on merkittävä kulttuurihistoriallinen kompleksi valtakunnallisesti arvokkaaksi luokitellulla maisema-alueella. Lisäksi vankila-alue on määritelty valtakunnallisesti merkittäväksi ympäristöksi.

Ministeriön mukaan Konnunsuolla on erityisarvona merkittäviä lintujen pesimä- ja levähdysalueita ja uhanalaisia suoluontotyyppejä.

– Soiden ja turvemaiden käytön yhteensovittamiseksi valmistellaan kansallista suo- ja turvemaiden strategiaa, ministeriö muistuttaa.

Kirjoittaja:
Leena Sallinen