LEENA SALLINEN
Saimaannorpan suojelussa valmistaudutaan järeisiin toimiin. Työryhmä esitti vuodenvaihteessa kalastusrajoitusten laajentamista koko norpan esiintymisalueelle.
Ensimmäisenä työryhmän esityksistä punnitaan uudistus asetukseen, joka on kymmenen vuotta kieltänyt tiettyjen pyydystyyppien käytön Saimaan Natura-alueilla. Asetus on katkolla huhtikuun lopussa.
Jatkoon työryhmä esittää joidenkin pyydysrajoitusten tiukentamista ja asetusalueen laajentamista Naturan ulkopuolelle, 1 250 neliökilometristä1 860 neliökilometriin.
Työryhmä on nyt viilannut osakaskuntien ja kalastajien kanssa tavoitealuetta kartalle.
– Natura-alueet ovat enimmäkseen selkävesiä. Nyt tulee mukaan myös lahdenpohjia, työryhmän sihteeri, kalastusbiologi Lasse Hyytinen Etelä-Savon TE-keskuksesta kertoi eniten vääntöä aiheuttaneista rajauksista.
Käytännössä asetus rajoittaa hänen mukaansa eniten rysä- ja koukkupyyntiä sekä vahvojen verkkojen käyttöä.
Isompi kiista tulee kaiken verkkokalastuksen kiellosta huhtikuun puolesta välistä kesäkuun loppuun. Työryhmän mukaan kieltoalueet pitää laajentaa nykyisestä noin 600 neliökilometristä 1 500 neliökilometriin.
Hyytisen mukaan tavoitealue on lähes sama kuin asetuksella määrätty pyyntirajoitusten alue.
Keväisen verkkokalastuksen kielto perustuu toistaiseksi vesialueita hallinnoivien osakaskuntien vapaaehtoisuuteen. Osakaskunnat tekevät siitä sopimuksen Metsähallituksen kanssa.
Tähän saakka sopimuksia on tehty pääasiassa saimaannorpan pesimäalueille, Hyytisen mukaan alkukangertelun jälkeen varsin sopuisasti.
Tuhannen neliökilometrin laajennus tietää uutta taistoa. Monissa Saimaan osakaskunnissa valtaa pitävät paikalliset änkyräisännät.
– Osakaskuntien päättäjät voivat olla vanhoja ihmisiä, jotka ajattelevat, että kalastusta pitää saada harrastaa ilman rajoituksia, Hyytinen muotoilee.
Mökkiläiset ovat hänen mukaansa saimaannorpan suojelulle suopeampia. Heidän on usein vaikea päästä osakaskuntien kokouksiin, jos ja kun ne pidetään talvella.
Mökkiläiset eivät myöskään tunne kunnolla kalastusrajoituksia, vaikka tieto niistä pitäisi olla tarjolla kalastuslupien mukana.
Hyytinen uskoo, että vapaaehtoiset verkkopyynnin rajoitukset pääsevät vauhtiin, kunhan valistus viriää. Ensin maa- ja metsätalousministeriön pitää kuitenkin hyväksyä esitykset ja antaa niiden toteuttamiseen rahaa.
Sitä tarvitaan Hyytisen mukaan ensin valistukseen, sitten sopimusneuvotteluihin ja vuosittain sopimusten korvauksiin.
– Kevätrauhoituksen ostamisesta on maksettu tähän asti 86 000 euroa vuodessa. Se pitää nostaa 230 000 euroon.
Saimaan ammattikalastajat ovat valittaneet olevansa uhanalaisempia kuin saimaannorpat. Heille työryhmä esittää niin sanottua hylkeen sietokorvausta.
Sillä nimellä merikalastajille on maksettu korvauksia kaluston muuttamisesta hylkeille turvalliseksi. Saimaalla sietokorvauksiin menee työryhmän arvion mukaan 40 000-80 000 euroa vuodessa.
Työryhmän mukaan norpalle turvallisimpia pyydyksiä ovat nuotta, trooli, viehepyydykset, matosiima, rajoittimelliset rantarysät, katiskat ja päältä avoimet rysät.
KUVATEKSTI
ES-ARKISTO/ISMO MARTTINEN
Kalastuksen rajoituksilla yritetään estää pyydyskuolemat, jotka uhkaavat kuutteja etenkin ensimmäisenä elinvuonna.