HANNA KUUSISTO
LAPPEENRANTA. Maasotakoululla on käynnissä ensimmäistä kertaa varusmiespappi- ja diakoniakurssi. Kurssin ensimmäinen, viikon jakso, käytiin elokuussa Haminassa reserviupseerikoulussa.
Kurssin toinen jakso käsittelee sodanaikaisia poikkeusoloja, kansainvälistä kirkollista työtä sekä moniuskonnollista ja -eettistä ympäristöä.
15 kurssilaisesta yksi on nainen. Osallistujat tulevat kaikkialta Suomesta kaikista puolustushaaroista. Kurssi antaa valmiudet toimia poikkeusoloissa sotilaspappina tai sotilasdiakonina.
Kaikki kurssille osallistuvat ovat tällä erää opiskelijoita.
– Kurssien vahvuudet vaihtelevat valtavasti. Seuraavalla kurssilla on neljä osallistujaa, joista yksi on valmistunut, sanoo kurssin apulaisjohtaja Jukka Seppänen.
Kurssi antaa kehykset sille, millaista sodanaikainen toiminta oikeasti on.
– Sotilaiden näkökulmasta käydään läpi sitä, mitä sota on, missä muodoissa sitä käydään ja miten sotajoukkoja huolletaan. Kirkollisen alan ydin rakennetaan siihen keskelle, kurssin johtaja, kenttäpiispan sijainen Timo Varis kuvailee.
Opiskelijat saavat koulutusta esimerkiksi taktiikkaan ja huoltojärjestelmiin. Niiden rinnalla kulkee kriisityön koulutus sekä opetus kansainväliseen kirkolliseen työhön.
– Näihin viikkoihin pakataan paljon asiaa. Usein kuulee, että kurssi saisi kestää kerralla kaksi viikkoa, Varis myöntää.
Kurssilaiset sijoitetaan sodanajan pataljoonan papin tehtäviin, kun he ovat valmistuneet teologisesta tiedekunnasta ja saaneet pappisvihkimyksen.
– Heillä on vajaan 1 000 hengen seurakunta, mutta se on hyvin erilainen kuin normaali seurakunta. Siellä toimitaan taistelevien joukkojen kanssa sodanajan oloissa ja huolehditaan sotilaiden henkisestä ja hengellisestä toimintakyvystä.
Poikkeusseurakunta koostuu 99,9 prosenttisesti miehistä.
Sotilaspappeja koulitaan myös eettisiin ratkaisuihin. Paineet poikkeusoloissa ovat kovat.
– Kuoleman läheisyys ja huoli kotona olevasta perheestä ja rakkaista ovat sodassa lähellä. Tämäntyyppisten asioiden kohtaamiseen heitä koulutamme.
Kurssille osallistuvat myös Hanna Viljanen, 23, Ville Kajan, 20, ja Kim Katainen, 23.
Viljanen opiskelee teologiaa toista vuotta Helsingin yliopistossa, ja nyt hän käy varusmiespalvelustaan Helsingin edustalla Isosaaressa.
Kajan palvelee Kainuun Prikaatissa. Hän kirjoitti viime keväänä ylioppilaaksi, ja hänellä on teologian opiskelupaikka Joensuun yliopistossa.
Kataisen komennuspaikka on Upinniemen varuskunnassa. Hän ehti opiskella vuoden teologiaa Helsingin yliopistossa ennen kuin lähti armeijaan.
Kolmikon mukaan kurssi on tuonut lyhyessä ajassa paljon asiaa. Kataisen mielestä kurssi toimii johdantona kaikkiin aiheisiin.
– Tietoa pitää syventää joko joukko-osastossa sotilaspastorin kanssa tai yksin. Tässä ei ehdi saamaan raudanlujan ammattilaisen tietämystä, Katainen kuvailee.
– Tässä ovat keskeiset asiat pähkinänkuoressa. Se pähkinä pitää sitten itse täyttää, Viljanen lisää.
Kajanin mukaan kurssi jättää myös ovia avoimeksi puolustusvoimien suuntaan varusmiespalveluksen jälkeenkin.
He eivät pelkää henkisiä paineita, joita sotilaspappina tai sotilasdiakonina toimiessa tulee eteen.
– Omalla tavallaan tämä on vähemmän stressaavaa, mielekkäämpää ja lähempänä luontaisia taipumuksia kuin se, että pitäisi kädestä pitäen kertoa 30 miehelle, mitä pitää tehdä ja milläkin hetkellä, Katainen kiteyttää.
KUVATEKSTI
PÄIVÄ HEISKANEN
Hanna Viljanen, Ville Kajan ja Kim Katainen opiskelevat teologiaa ja tekevät alansa töitä jo varusmiespalveluksessa.
VARUSMIESPAPPI- JA DIAKONIAKURSSI
Kurssia johtaa puolustusvoimat. Käytännön toteutuksesta vastaa maavoimien esikunta.
Kurssille pääsevät yliopiston kirjoilla olevat teologian ylioppilaat ja sosionomian opiskelijat, sosionomian ammattikorkeakoulututkinnon suorittaneet eli diakoni-koulutuksen saaneet sekä teologian maisteritutkinnon suorittaneet.
Lappeenrannassa järjestettävä jakso on ainoa kirkollisen työn varusmieskoulutukseen liittyvä sodanajan toimintaan kouluttava jakso.
Varusmiespapit toimivat varuskunnissa toisten varusmiesten parissa. He pitävät muun muassa aamu- ja iltahartauksia.