Kotimaista draamaa kaikilla mausteilla

Lappeenrannan Ylioppilasteatteri esittää Jussi Kylätaskun Runarin ja Kyllikin.

LIISA KUKKOLA

LAPPEENRANTA. Komediaa, tragediaa, vähän tissien puristelua ja lakanoiden välissä peuhaamista, juopottelua, perisuomalaista vahingoniloa ja suosta löydetty surmattu nainen.

Näillä kun Lappeenrannan ylioppilasteatterin jäsenet markkinoivat yliopistolla tulevaa näytelmäänsä, niin eivätköhän opiskelijakollegat lähde liikkeelle aina katsomoon asti.

Ylioppilasteatterin toiveissa oli viime kevään farssin jälkeen päästä näyttelemään kotimaista draamaa.

Ohjaajaksi pestattu Lappeenrannan kaupunginteatterin näyttelijä Sanna Kemppainen tarjosi Jussi Kylätaskun kirjoittamaa, vuonna 1974 kantaesityksensä saanutta Runaria ja Kyllikkiä, koska se jos mikä on kotimaista draamaa.

– Aluksi kuului epäileviä ja kauhistelevia äänenpainoja: ei tämä ole tarpeeksi seksikäs ja tässä on lauluja, Sanna Kemppainen kertoo.

– Näytelmässä on sopivan tasavahvat roolit kaikille. Lisäksi jokainen saa näytellä ihan oikeaa ihmistä, mikä minulle itselleni näyttelijänä on tärkeää, Kemppainen sanoo.

Näytelmän taustalla oleva Kyllikki Saaren murha oli ylioppilasteatterilaisille entuudestaan tuttu, mutta Kylätaskun näytelmä ei.

Näyttelijät joutuivat yllättymään näytelmän suhteen positiivisesti. Ajankohtaisuutta isättömänä kasvaneen Runarin tarinaan saa vaikka Saksan koulumurhista tai uutisesta, jonka mukaan Suomessa isättömien lapsien määrä kasvaa koko ajan.

– Joku Runarin kaltainen tyyppi voisi hyvinkin olla tehnyt koulusurmat. Runarilla ei ole ollut miehen mallia eikä hän osaa käsitellä tunteitaan. Toisaalta erilaisena miehenä hän joutuu muiden silmätikuksi, Paavo Havula luonnehtii roolihenkilöään.

l l l

Ylioppilasteatterin Runar ja Kyllikki Lpr:n ylioppilastalolla (Laserkatu 10) pe 27.3. klo 19, su 29.3. klo 16, ke 1.4. klo 19, su 5.4. klo 16, ti 7.4. klo 19 ja 15.4. klo 19.

Tomi Lapinlampi

Paavo Havula on Runar ja Heidi Häkkinen Kyllikki Ylioppilasteatterin Runarissa ja Kyllikissä. Lappeenrannan esitysten lisäksi sitä esitetään huhtikuussa Helsingissä ylioppilasteatterifestivaaleilla.

Kirjoittaja:
Liisa Kukkola