VESA SALMINEN
SVEITSINVÄSYMYS hiipi väkisin Anna Tuoviseen, kun erilainen kieli ja kulttuuri vyöryivät parin ensimmäisen kuukauden aikana mieleen. Sen jälkeen alkoi helpottaa.
– Joudut kommunikoimaa vieraalla kielellä ja toivot, että ymmärretään oikein. Ja tietysti ihan ympäristön muutos vaikuttaa, tutustut koko ajan uusiin ihmisiin, kyllä se verottaa aina henkistä voimavaraa ja fyysistäkin.
– Luot sen oman paikkasi siihen yhteisöön, johon menet.
NST:n hyökkääjä vaihtoi viime elokuussa Lappeenrannan Zürichin kantonissa olevaan Winterthuriin, kun lapsuudenystävä kutsui auttamaan perheen lastenhoidossa ja samalla hakemaan uusia haasteita salibandyssa. Töistä järjestyi sopivasti vapaata.
– Voi olla, että en olis lähtenyt, jos ei olisi ollut tätä mahdollisuutta, vaikka seura olisi luvannut hoitaa työpaikan. Ehdottomasti näin oli huomattavasti pienempi kynnys lähteä.
– Voin kuvitella, että jos ei olisi ollut tukihenkilöä, olisi ollut paljon rankempi vuosi.
– On tämä ilmastokin pikkasen erilainen, kyllä sekin vaikuttaa kroppaan, Tuovinen mietti puoli kilometriä Helsinkiä korkeammalla.
SEURA LÖYTYI Winterthurin läheltä sähköpostin avulla. Tosin ei ensimmäisistä vaihtoehdoista, joista kaksi on tämän kauden Sveitsin finaalijoukkueita. Niillä ei pelaajatarvetta ollut.
Ammattilaissopimus ei ollut Tuovisen ajatuksissa, sillä naisten salibandyssa eivät eurot vilise.
– Lähdin siitä, ettei tarvitsisi maksaa pelaamisesta. Muuten eivät kauhean korkeat tavoitteet sopimuksessa olleet.
– Jos olen oikein ymmärtänyt, täällä ainoastaan ulkomaalaisilla on sellaiset sopimukset, että me saamme varusteet ilmaiseksi, muut pelaajat joutuvat itse maksamaan niistä.
PAINEET ulkomaalaispelaajia kohtaan ovat olemassa, vaikka erityisasemaa olisi vain mailan ja lenkkareiden verran.
– Kyllä odotetaan enemmän, ulkomaalaista katsotaan aina ulkomaalaisena. Paikallinen pelaaja voi olla vaikka minkä kissanristiäisten takia poissa treeneistä, mutta vaikka ulkomaalainen soittaisi hirveässä köhässä, sanotaan, että tulet treeneihin kuitenkin. Noin kärjistetysti.
Asettuminen Winterthuriin oli byrokratian puolesta helppoa, sillä pelaajasopimus toi automaattisesti oleskeluluvan.
Suomalaisuutta lisäsivät FB Ridersissa toinen valmentaja Harri Lind, syyskauden mukana ollut Classicin Annemari Lydén ja jo 4-5 vuotta Sveitsissä ollut Suvi Saukko.
ANNA TUOVISEN rooli joukkueessa kääntyi NST:tä enemmän pelinrakentamiseen. FB Riders eteni neljän joukkueen pudotuspeleihin ensimmäisen kerran seuran historiassa, mutta siellä tie nousi heti pystyyn.
– Hirvittävän erilainen kulttuuri salibandyssa on täällä, ainakin tässä seurassa, Tuovinen viittaa etenkin kevyisiin fysiikkaharjoituksiin kauden aikana.
LOPPU HÄÄMÖTTÄÄ jo, sillä Suomeen Anna Tuovinen palaa toukokuussa. Ainakin jokin aika vierähtää kotimaassa ja töissä.
– Kun kerran lähtee, kyllähän se madaltaa kynnystä lähteä uudelleen. Ehdottomasti hyvä kokemus.
– Hirvittävän ystävällisiä täällä ollaan joka paikassa. Kaupassa toivotetaan aina hyvää päivänjatkoa, mutta kunnolla tutustuminen paikallisiin vie aikaa, vaikka he päällisin puolin ovat ystävällisiä ja kohteliaita.
Sveitsissä yhteiskunta on länsimainen ja sinne on suomalaisen helppo solahtaa, mutta erojakin on.
– Moni asia toimii täällä paremmin, vaikkapa liikenne.
– Täällä autot pysähtyvät aina, kun menet suojatielle. Kun jouluna kävin Suomessa, Lappeenrannassa auto meinasi ajaa suojatiellä päälle, kun en katsonut, että pysähtyykö se vai ei.