VESA SALMINEN
LAPPEENRANTA. Vaippa, farkku ja korvatulehdus. Aki Seppälän arsenaali on nuoren isän peruskamaa.
Siihen väliin pitäisi vielä mahtua salibandyliiga, NST ja ehkä maajoukkue, mutta enää kahdeksan ja puolen kuukauden ikäisen Kasperin isä ei ole varma, onko niille tilaa.
– Nyt on vähän pitänyt pysähtyä miettimään. Ei ole automaattisesti tullut fiilistä, että kohti uutta kautta ja treenaamaan.
– Ei sitä mielellään muistelisi, että kyllä puhelimessa kuulin, kun poika alkoi kävellä ja jutella.
PÄÄTÖKSEN NST:n maajoukkuepuolustaja tekee viimeistään heinäkuussa. Seuran puolelta miettimisaika on rauhoitettu.
Salibandyssa korvaajia ei automaattisesti lähdetä hakemaan, sillä rahaa lajissa liikkuu vähän, eikä itärajaa kohti huippupelaajia muuta ilman kahisevaa voiteluainetta.
Seppälä ei suuremmin pyörittele ajatusta siitä, voisiko NST kerrankin satsata kunnolla ja nousta varteenotettavaksi menestyjäksi salibandyliigassa.
Se vaatisi kapteenin mielestä 3-4 ratkaisupelaajaa nykyiseen rungon lisäksi.
Seppälä pyörähti itse opiskelujen ajan Joensuussa. Viisi kautta näytti buumin ja toi hopeamitaleiden ketjun ja vähän pronssiakin. Juuri opiskelupaikkojen kirjo on Joensuun ja Josban valtti. Lappeenrannassa aivan samaan ei ylletä.
– Jäljelle jää se raha.
– Jos otat rahallisen riskin ja se menee puihin, paikkaat helposti 2-3 vuotta niitä taloudellisia menetyksiä.
Kokeiltu keinoa kyllä on.
– Tiedän kyllä, että on seuroja, joilla velvoitteita on suorittamatta pitkältäkin ajalta.
– Lupaaminen on aina helppoa, se ei vaadi kuin sanoja.
Huippu-urheilua tai ei, mestarin 300 ihmisen yleisömäärä kertoo, että palloilussa ollaan vielä pienten joukossa.
Ruotsi ja varsinkin Sveitsi ovat houkutelleet Suomesta monta turhempaakin pelimiestä, mutta ei Seppälää.
– Kyllä sitä joskus on miettinyt, että olisi voinut olla aktiivisempi sen suhteen.
TYÖNANTAJA, teräslevyjen jatkojalostaja Metehe Oy ei ole myyntineuvottelijaansa kehottanut keskittymään urheilun sijasta työhön, vaikka taantuma ei Lappeenrannankaan ohi ole kävellyt. Asia selviää nopeasti Joutsenon Lampikankaalla, sillä toimitusjohtajan seinälle naulattu NST:n pelipaita näkyy aulaan saakka.
– Työnantajalta on annettu signaali, että ainakaan tämän vuoden aikana ei tarvitse miettiä, onko töitä.
Kirkas kruunu uralle olisi ollut tarjolla MM-kisoista, mutta Seppälä putosi ryhmästä viimeisenä ja ohi kiilasi kylmiltään polvivammaansa vielä parannellut Tatu Väänänen. Ei ihme, että Seppälän äänestää kuuluu yhä harmi, varsinkin kun Tero Tiitun jatkoaikamaali kaatoi vihdoin Ruotsin .
Seppälä myöntää, että nyppiminen oli lievä sana kuvaamaan pettymystä. Lähellä oli ajatus ”pitäkää pelinne”.
– Kyllä ekoihin peleihin ja harjoituksiin sai sen jälkeen kaivaa motivaatiota.
Parin vuoden päästä häämöttäisivät kotikisat, mutta se tuntuu kaukaiselta ajatukselta. Jos pelit jatkuvat, kausi kerrallaan riittää pohjaksi.
– Itestä se polte lähtee loppujen lopuksi, vaikka siellä on taustalla työ ja perhe.
– Jossain pelaan, se on varma.