Suur-Saimaalle ei saatu kansallispuistoa suojeluprosentin kasvattajaksi. Etelä-Karjalan luonnonsuojelualueet ovat sirpaleina siellä täällä. Parhaita kokonaisuuksia on Parikkalan lintukosteikoissa, Saimaan Natura-saaristossa sekä Luumäen ja Ylämaan korvessa.
LEENA SALLINEN
Taipalsaaren Ryngänsuo on näköjään menossa suojeluun, samoin Tupaluodot ja Karksaaren rivi Suur-Saimaan Ilkonselältä. Ryngänsuolle tulee 4,7 hehtaarin ja Ilkonselän luodoille 2,8 hehtaarin luonnonsuojelualue.
Tämän kokoluokan kohteita on Etelä-Karjalassa kuulutettu suojeltavaksi jo jonkin aikaa. Kaakkois-Suomen ympäristökeskus toteuttaa maakunnassa jämiä valtion suojeluohjelmista.
Ne eivät hetkauta paljon Etelä-Karjalan suojeluprosenttia. Se on maakuntien pienin, osoittaa Etelä-Karjalan maakuntakaavan taustaselvityssä julkaistu vertailu, joka perustuu Suomen ympäristökeskuksen tietoihin.
Vertailussa on graafisena esityksenä luonnonsuojelualueiden prosenttiosuus maakuntien pinta-alasta.
Etelä-Karjalan tolppa ulottuu noin 0,3 prosentin kohdalle.
Etelä-Karjalan liiton suunnittelujohtaja Arto Hämäläinen antaa selityksen Etelä-Karjalan luonnonsuojelualueiden vähyydelle.
– Meillä ei ole valtion maita. Se on päällimmäinen syy.
Kun ei ole valtion maita, ei ole myöskään kasvualustaa kansallispuistoille. Ne ovat Suomen laajimpia luonnonsuojelualueita ja monen maakunnan suojeluprosentin kasvattajia.
– Suur-Saimaallakin olisi varmasti kansallispuisto, jos siellä olisi ollut pohjana isot valtionomistukset, sanoo Hämäläinen.
Suur-Saimaalla kuten muuallakin Etelä-Karjalassa lähinnä vain metsäyhtiöillä on isoja tiluksia. Muuten maakunnan maanomistus on Hämäläisen mukaan pirstoutunut.
Siltä pohjalta myös maakunnan luonnonsuojelualueet ovat pieniä sirpaleita. Suurin yksittäinen kohde on Parikkalan Siikalahti, jonka valtio osti takavuosien tappelun jälkeen. Siikalahdella on nyt 445 hehtaarin luonnonsuojelualue.
Hämäläisen mukaan se on muiden Parikkalan seudun suojeltujen lintuvesien kanssa maakunnan luonnonsuojelun ykkösaluetta.
– Tietenkin heti seuraavina tulevat Saimaan Natura-kohteet.
Metsäluontoa Etelä-Karjalassa on suojeltu vähän paitsi maanomistuksen, myös vanhojen metsien vähyyden vuoksi.
– Täällä metsiä on käytetty hyvin pitkään. Ensin oli kaskitalous, sitten syntyi metsäteollisuutta jo 1800-luvun puolella. Ensimmäiset puut otettiin teollisuuteen niin läheltä kuin saatiin. Maakunnan metsät on ainakin kertaalleen hakattu, Hämäläinen toteaa.
Hän kuitenkin muistuttaa, että Luumäellä ja Ylämaalla on lähekkäin useita metsien ja soiden suojelualueita. Joukossa on yli sadan tai lähes sadan hehtaarin alueita, joita valtio on paitsi ostanut, myös saanut perintönä.
Pääosin Etelä-Karjalan luonnonsuojelualueet on perustettu valtion luonnonsuojeluohjelmien kohteisiin. Niistä suurimmat ovat myös Natura 2000 -verkostossa. Valtio on ostanut alueet tai rauhoittanut ne yksityismaana.
Jonkin verran alueita on suojeltu myös seutukaavalla ja kuntien kaavoilla. Valmisteilla olevaan maakuntakaavaan Hämäläinen haluaa suojelumerkinnän ainakin Ruokolahden Kemppilän Suursuolle. Siellä on vielä Etelä-Karjalassa harvinaiseksi käynyttä ojittamatonta suota.
Pienialaisia kohteita kuten puronvarsia ja perinneympäristöjä on suojeltu tai rauhoitettu myös muilla keinoin.
Olennaisesti korkeammaksi Etelä-Karjalan suojeluprosenttia on Hämäläisen mukaan vaikea heivata, vaikka luonnon monimuotoisuuden turvaaminen sitä vaatisi.
– Asiaa voi tarkastella monesta näkökulmasta, ja yhdessä on raha. Ainakin Metso on kuitenkin väline, jolla prosenttia voidaan korottaa.
Etelä-Karjalan luonnonsuojelupiiri on ajanut Metson keinoilla suojelualueiden verkostoa Ruokolahden suunnan laajoille metsäalueille. Siellä Hämäläinenkin näkee hyvää potentiaalia ohjelman toteuttamiseen.
KUVATEKSTI
MIKA STRANDÉN
LEENA SALLINEN
Etelä-Karjalassa ei ole kansallispuistoa. Sitä haviteltiin Suur-Saimaan saaristoon, jonka rantojensuojeluohjelma- ja Natura-alueelle on nyt perustettu luonnonsuojelualueita saarille ja luodoille.
Imatralla Hallikkaanjoen varren suojelulehdossa on pieni näyte vanhasta metsästä.