Anne Hyvönen maalaa äideistä kokonaisia ihmisiä

Imatralainen kuvataiteilija on yksi Taidekeskus Salmelan ensi kesän nimistä.

SARI PULLINEN

IMATRA. Minäkö myytinmurtaja? Anne Hyvönen hämmästelee. Mutta totta se taitaa olla: hänen maalaustensa äidit ovat väsyneitä ja vihaisia ja enkeleillä on persoona eikä välttämättä siipiä ollenkaan. Intohimoista aistillisuuttakin hän kuvaa, voimakkaalla punaisella.

Myös myytti mystisestä taiteilijaelämästä saa tältä naiselta kyytiä. Työhuoneellaan entisessä navetassa hän keittää ensin kahvit ja pesee sitten pensselit ennen kuin ryhtyy maalaamaan, säntillisesti aamuyhdeksältä. Työhuoneella saattaa soida rock, vaikkapa Nick Cave.

Iltapäivällä odottavat Mehiläismäessä lapsiperheen kotityöt, ellei avomies ole ehtinyt ensin.

Kaksi vuotta sitten kuvataiteilijaksi Imatralta valmistunut Anne Hyvönen on yksi Taidekeskus Salmelan lauantaina alkavan kauden taiteilija – yhdestätoista ainoa, joka tulee pääkaupunkiseudun ulkopuolelta. Pidetäänpä Salmelaa taidepiireissä kuinka kaupallisena tahansa, Hyvönen itse iloitsee siitä, että saa teoksiaan 25 000 katsojan silmien eteen.

Hyvöselle kertyi jo viime kesältä hyviä kokemuksia Salmelan näyttelystä. Hänen kaikki esillä olleet teoksensa myytiin.

Heti valmistuttuaan Hyvönen pääsi työskentelemään Salmelan residenssiin.

– Siellä sai paneutua omiin juurakoihinsa. Sai keskittyä täysin työhönsä, kunhan toisinaan muisti kaupassa käydä, Hyvönen muistelee.

26-vuotiaana hän teki päätöksen alkaa opiskella sitä, mitä eniten rakasti, eli maalaamista. Työelämää hän oli kokeillut muun muassa päiväkodissa, mutta ei oikein viihtynyt.

– Tämä on kutsumustyö. Kun tälle tielle lähtee, tietää, että köyhänä eletään. Se on oma valinta.

Nyttemmin laki suo taiteilijalle myös työttömyyskorvausta, ja Hyvönen sai onnekseen puolivuotisen apurahankin Kaakkois-Suomen taidetoimikunnalta.

– Ei taiteilijan työtä tarvitse mystifioida, vaikka suuri osa työstä tehdäänkin pään sisällä.

Hyvönen valmistelee töitään pitkään ennen kuin avaa maalipurkit ja ottaa siveltimet esiin. Hän valokuvaa ihmisiä eri asennoissa. Ihminen on hänelle tunnetilan tai tarinan kuvaamisen väline ja valokuvat kuin muistiinpanoja, joiden avulla hän suunnittelee teostaan.

Kun koittaa maalaamisen hetki, tulee mukaan tekijä X.

– En tiedä oikein, mikä se on. Ehkä se on sitä luovuutta. Mutta taideteos syntyy joka tapauksessa vasta sitten, kun ajatus ja tekijä X yhdistyvät, Hyvönen tietää.

Ekspressiivinen maalari saattaa maalata työn lopulta parissa tunnissa.

Valmistujaisnäyttelyssä kriitikot arvelivat, että Hyvönen yrittää töillään provosoida. Hän itse ei tunnista tekevänsä niin. Pikemminkin hän tuntuu olevan löytöretkellä vakiintuneiden ajatusmallien taakse.

– Kuvataiteessa äiti-myytti on aika purkamaton, Hyvönen miettii.

– Odotetaan, että äiti on aina myönteinen, eikä mitään negatiivisia ilmauksia sallita. Kuvitellaan, että äitiys on jotenkin sisäsyntyistä, se rauhoittaa ja balsamoi. Äiti-kuvasto on yleensä madonnamaista.

– Halusin itse käsitellä äitiyttä toisella tavalla. Halusin, että äidin väsymyskin näkyy, tai synnytyksen jälkeinen masennus.

Myös isä-myyttiä Hyvönen pöllyttää.

– Yksinhuoltajaisät joutuvat perustelemaan isyytensä vielä paremmin kuin äidit, Hyvönen huomauttaa.

l l l

Taidekeskus Salmela avoinna 6.6.–9.8. päivittäin klo 11–18. Mäntyharjuntie 25, Mäntyharju.

KUVATEKSTI

PÄIVÄ HEISKANEN

– Omalla tielläni olen, päivääkään en ole katunut, Anne Hyvönen sanoo.

Äiti, tytär ja pyhähenki on esillä Salmelan Apteekkitalossa.

Anne Hyvönen

Syntynyt 1968 Kajaanissa

Valmistunut kuvataiteilijaksi Etelä-Karjalan ammattikorkeakoulun kuvataiteen yksiköstä 2007.

Asuu Imatran Mehiläismäessä rintamamiestalossa avomiehensä ja kahden lapsensa kanssa. Perheeseen kuuluu myös avomiehen tytär.

Paraikaa teoksia näyttelyssä USA:ssa Atlantan alueella.

Tulossa näyttely Imatran taidemuseoon 2010.

Kirjoittaja:
Sari Pullinen