LAPPEENRANTA. Kaupungilla kertovat, että Hakalissa on 360-vuotiaan Lappeenrannan perinteisin työväen pientaloalue.
– Enintään kahden käden sormilla voi laskea koko Suomessa säilyneet vastaavat alueet, vahvistaa Raimo Alaraatikka puhelimessa.
Hän muutti perheineen Hakaliin 12 vuotta sitten ja asuu Paavonkadulla.
– Täällä voi elää ikäänkuin pikkasen eri aikakautta, tai ainakin sitä fiilistellä.
Alaraatikka kuitenkin muistuttaa, että alueen asujaimisto on monipuolinen.
– Uusilla alueilla asuu sama sosiaaliluokka ja sama ikäluokka. Täällä on variaatioita: on Hakalin vanhaa väkeä ja uudisasukkaita. Tänne on tullut uusia taloja ja lapsiperheitä sekä mummonmökkiporukkaa, joka haluaa asua romanttisesti.
Hakalin rakennuskanta ei ole pelkkää perinnettä edes vanhimmissa kortteleissa, vai ovatko ne kortteleita? Ensimmäiset mökit rakennettiin Hakaliin satakunta vuotta sitten sikin sokin.
– Vähä vähältä, pienissä erissä, sahalta yli jääneestä puutavarasta, täydentää Rakennettu Lappeenranta -julkaisu.
Vapaasti ja tiheästi rakennettu mökkikylä on 1940-luvulta alkaen kaavoitettu moneen kertaan ja osin rakennettu uudelleen.
– Hakali vaikuttaa edelleen vapaasti syntyneeltä työväen asuinalueelta. Vanhimman osan yleisilme on pääosin säilynyt. Rakennuksia on kuitenkin muutettu, Rakennettu Lappeenranta arvioi aluetta vuonna 2006.
Paikan päällä Hakalissa löytyy oitis vahvistusta julkaisun toteamukselle, jonka mukaan alueen ominaisin rakennustapa on prosessi.
– Tämä on mummonmökki, minä olen jo isomummo, Hakalissa vuodesta 1985 asunut Taina Haapasalo esittelee Kalevankadun talonsa.
Siinä on virallisesti 52 neliötä, käytännössä noin 70 asuinneliötä. Vuonna 1937 rakennettua mökkiä on remontoitu moneen kertaan.
– Talo on kahdesti maalattu ja siihen on tehty kylpyhuone, kuisti ja kissojen häkki. Myös ulkorakennus on rempattu: eikös ole sopusuhtainen, Haapasalo esittelee oman asumisaikansa remontteja.
Naapuritontilla Jyri Grisin asuu avovaimon kanssa alunperin vuonna 1936 rakennettua taloa, joka oli hänen oman mummonsa mökki. Grisin muutti siihen vuonna 1993.
– Makuuhuone on tehty 60-luvun alussa, sauna 80-luvun alussa, ulkorakennus vuonna 1985…, Grisin kertoo.
Hän on jatkanut 75 neliön talon saneerausta ”lähes harrastuksena”. Remontin suunnitteli kaupungin entinen rakennusmestari, ja nyt se on viimeistelyä vaille valmis.
– Oma näkemykseni on, että talon pitää täällä olla alueen perinteitä kunnioittava. Miun tapauksessa talo kyllä muuttui mummonmökistä vähän rintamamiestalon tyyppiseksi.
Haapasalo ja Grisin ovat oppaina, kun tutustutaan Hakalin muihin taloihin. Kuljetaan Kulmakatua, Liittokatua, Paavonkatua, Hakalinkujaa, Eljaksenkujaa… Niiden varrella on vaikka minkälaisia taloja.
– Nuo ovat vanhimpia 20-luvun mökkejä, ja tuossa oli kauppa, Grisin osoittelee.
– 40-50-luvun taloja, tässä on funkkistalo, tässä rykelmä uutta….Tuosta mummo muutti Taipalsaarelle, kun dementia paheni ja taloa asuu nyt pojantytär, Haapasalo esittelee ja pysähtyy sitten risteykseen:
– Tämä on mielenkiintoinen paikka.
Risteykseen näkyy rakennuksia perinteisestä puumökistä tasakattoiseen tiilitaloon.
– Monimuotoinen alue tämä kyllä on, toteaa Haapasalo.
Perinteet ovat silti näkyvissä.
– Hyvin remontoituja vanhoja taloja, Grisin toteaa.
Se käy yleisarviosta kierroksen näkymästä. Vanhaa on kunnostettu ja kunnioitettu, yleensä ottaen.
– On kyllä annettu rakennuslupia myös taloille, jotka eivät kuulu tälle alueelle.
Niistäkin on tarjolla esimerkkejä.
– Ei se ulkonäkö niinkään, mutta talon pitäisi kooltaan samanlainen kuin vanha rakennuskanta.
Mittasuhteet ympäristöön pitää tietää, muistuttaa myös Raimo Alaraatikka.
– Tämä on mökkikylä, jossa talon pitää olla ihmisenkokoinen. Kun talot menevät liian isoksi, kylämäisyys häviää.
Uudistalot ovat myös tontilla toisella tavalla kuin ennen. Niihin on sisäänkäynti yleensä kadun puolella. Perinteisesti Hakalin taloihin on menty sisään pihan puolelta.
Pihojenkin koko alueella vaihtelee. Enimmäkseen talot ovat perinteisen tiheässä, mutta välillä on väljiä tontteja. Haapasalon ja Grisinin mukaan taloja on purettu ja myös palanut.
– Puut ovat isoja ja vanhoja. Puutarhat ovat kypsiä, Haapasalo sanoo.
Puutarhojen tuoksu tuntuu Hakalin kujia kulkiessa. Haapasalon mukaan alkukesästä tuoksui sireeni. Nyt tuoksuu ruusu.
KUVATEKSTI
PEKKA HÖLKKI
Taina Haapasalo ja Jyri Grisin ovat naapuruksia. Takana on Haapasalon talo.
Hakalin vanhaa aluetta halkovat useat kujat.
Hakalista löytyy kaikenmuotoisia, -kokoisia ja -värisiä taloja.
Kaarlo Olkkonen asuu poikansa ja veljenpojanpojan kanssa vuonna 1929 rakennetussa talossa, jossa alunperin oli kaksi huonetta.