HANNU OJALA
IMATRA. EU saa huutia mattolaiturilla Mansikkalassa. Ainakaan vesistön pilaamista ei kannata käyttää perusteluna, jos ikimuistoiseksi nautinnaksi muodostuneet laiturit halutaan pois Saimaan rannoilta ja etenkin Vuokselta.
– Stora Enson Imatran tehtaat laskevat paskavettä Vuokseen 600 litraa sekunnissa, tuhahtaa Rauno Näätänen, jolla on pieni kiire saada matot puhtaiksi joutuakseen iltavuoroon samaiselle työantajalle.
Kaupungin tekninen toimi antaa nykyisten rantalaiturien lahota korjauskelvottomiksi ja pois laitettaviksi. Aluekunossapidon päällikön sijainen Unto Tiainen uskoo, että viimeiset laiturit häviävät kaupunkikuvasta tällä menolla kolmen vuoden kuluessa.
Kymmenestä perinteisestä pesupaikasta on hävinnyt jo puolet, ja loppujenkin kohtalo on hiljaisesti sinetöity. Selkänojana kaupungilla on EU:n määräys vesistöjen kuormituksen vähentämisestä. Vauhdittajana on rahapula.
Tiainen arvioi, että laiturien ylläpitoon käytetään tänä vuonna korkeintaan 6 000 euroa. Sillä saadaan korjattua muutamia yksittäisiä lautoja, mutta rankempaan peruskorjaukseen rahat eivät riitä.
Toimialan sisällä on viime vuonna ryhdytty myös kyselemään, miten koko asia yleensä liittyy alueiden kunnossapidon toimintaan.
Rauno Näätänen tarkastelee asiaa laiturin tasolta, ja hänen mielestään vain rahattomuus on todellinen syy.
– Eihän ne sieltä EU:sta käy täällä mattojaan pesemässä.
Vajaan kilometrin päässä yläjuoksulla Ritikassa asuva Näätänen uskoo, että kun laiturien kustannuksista sovitaan esimerkiksi paikallisten kyläyhdistysten kanssa, perinne Vuoksella jatkuu eikä adressejakaan tarvitse kierrättää.
Viereisellä paikalla juuriharja saa kyytiä Riitta Hocksellin kädestä. Hän jakaa pesunaapurinsa ajatukset.
– Mattolaiturit ovat Imatralla oikein turistinähtävyys.
Hän itse on tottunut käymään mattopyykillä järvellä lapsesta pitäen, ja tapahtumaan liittyy senkin takia runsaasti tunnelmaa. Kun vauhtiin pääsee, pestävä loppuu liian aikaisin.
Sekin on asiaan kuuluvaa, että laiturille tullaan polkupyörällä matot tarakalla. Kerralla pestään vain sen verran mattoja. Kokonaisuus on osa elämänlaatua.
Seutukunnalliseksi muuttunut ympäristötoimi seuraa Vuoksen mattolaitureiden tilannetta kuin ulkopuolisena. Ympäristöinsinööri Merja Kaksosenkin mielestä Vuoksen virtaama on niin suuri, että ympäristövaikutukset ovat liki olemattomat. Ammatti-ihmiset ovat enemmän huolestuneita Saimaan rannoista.
Toisaalta kaupungin oma ympäristöyksikkö on jo osuutensa tehnyt, sillä Rautioon on puolikymmentä vuotta sitten valmistunut viemäriverkkoon kytketty pesupaikka. Se tuli kovan väännön jälkeen ja kylätoimikunnan kanssa yhteistyöllä kuin malliksi, ja sellaiseksi se on myös toistaiseksi jäämässä.
Yksiköllä ei ole suunnitelmia uusista pesupaikoista, mutta valmiin paikan käyttökulut maksetaan.
Kaksosen mukaan paikka toimii hyvin, valituksia on tullut ainoastaan pyykkärien turhasta innokkuudesta. Keskellä asuntoaluetta peseminen on joskus jatkunut turhan myöhään.
Seutukunnan muissa kunnissa asiat on vieläkin paremmalla tolalla. Ruokolahdella ja Rautjärvellä on useampia kunnan ylläpitämiä maalle tehtyjä pesupaikkoja. Ympäristötietoisuus on lisääntynyt myös yksityislaitureilla.
– Keskustelimme kerran Vaahteruksen ranta-asukkaiden kanssa pesemisestä. Silloin eräs sanoi, että eihän pesuainetta mene kuin pari litraa vuodessa. Silloin toinen havahtui siihen, että se tarkoittaa kaikki mökit yhteen laskien ainakin tynnyrillisen verran pesuainetta. Vaahteruksen kaltaisessa matalassa järvessä se on jo huomattava määrä, muistuttaa Kaksosen kollega Erja Leiri.
KUVATEKSTI
HANNU OJALA
Vuoksi huuhtoo puhtaaksi Rauno Näätäsen pesemän maton.