SARITA BLOMQVIST
LAPPEENRANTA. Luukkaan pysäkki ry jakaa ruokakasseja joka tiistai Lauritsalassa. Kassia hamuavat saapuvat aamulla ennen yhdeksää jumalanpalvelukseen. Ovelta osallistujat saavat käteensä poletin. Ruokakassin saa tilaisuuden jälkeen polettia vastaan. Kassista löytyy leikkelettä, leipää, valmisruokia ja maitotuotteita.
Kerralla ruokakasseja jaetaan jopa viisikymmentä. Viime viikolla kassit loppuivat kesken. Pysäkin työntekijät joutuivat koluamaan keittiön kaapit läpi, ettei kukaan olisi joutunut lähtemään tyhjin käsin. Lama on pidentänyt leipäjonoa.
– Onhan se ihan selvä, että lama lisää tällaisen toiminnan tarvetta, kun ongelmat lisääntyvät. Tässä maailmassa on väliinputoajia, pysäkin toiminnanjohtaja Teuvo Eskelinen tarkentaa.
LUUKKAAN pysäkki aloitti toimintansa viime vuoden tammikuussa. Ruokakassien jakaminen alkoi kuitenkin vasta myöhemmin. Yhdistys järjestää myös pieniä konsertteja, seuratoimintaa ja hartaustilaisuuksia.
Aluksi mukana olivat vain pysäkin puuhanaiset, Kyllikki Muttonen ja Marja-Liisa Sorsa. Sittemmin mukaan on tullut muitakin. Puolessatoista vuodessa kaikkien tilaisuuksien kävijämäärät ovat kasvaneet siinä määrin, että yhdistys tarvitsee enemmän tilaa. Eskelisen mukaan yhdistys neuvottelee parasta aikaa lisätiloista.
– Sana kiertää, mutta myös hyvinvointi vähenee, Muttonen selventää laajennustarpeita.
TÖIDEN parissa viihtyy myös viisi tukityöllistettyä. Eskelinen toivoo lukumäärän kasvavan kymmeneen.
– He työskentelevät vain neljä tuntia päivässä. He ovat aika paljon poissa, koska ovat vasta palaamassa työelämään ja monella on ongelmia.
Yksi pisimpään pysäkin toiminnassa mukana olleista tukityöllistetyistä on Seija Asp. Hän aloitti viime syksynä Työvoimapalvelukeskuksen avulla.
Asp hakee kaupoista lahjoituksia, osallistuu tilaisuuksiin ja jakaa ruokakasseja. Työsopimus päättyy marraskuussa. Hän aikoo jatkaa vapaaehtoisena, ellei sopimusta uusita.
– Kävin täällä joskus, kun asuin vielä Joutsenossa ja ajattelin, että jos joskus muutan, tulen tänne töihin.
PYSÄKKI pysyy pystyssä lahjoitusvaroin. Eskelinen, Muttonen ja Sorsa lahjoittavat myös itse. Kuntouttavasta työtoiminnasta saatavilla varoilla yhdistys maksaa osan tilojen vuokrasta. Ruoka tulee lahjoituksena.
Yhdistykselle lahjoitetaan toisinaan myös vaatteita. Yli jääneet leivät ja vaatteet viedään rajan taakse. Juuri mitään ei heitetä roskiin. Kuivuneet leivät menevät hevosten suihin. Joskus joku kyselee nahistuneita salaatinlehtiä lemmikkikanilleen.
– Jotkut toivovat, että heidän lahjoittamansa vaatteet vietäisiin Venäjälle, koska siellä köyhyys on aivan erilaista kuin täällä. Kerran tuli yksitoista laatikkoa leipää eikä sellainen määrä mene täällä millään. Viemme myös säilykeruokia lastenkoteihin, Sorsa kertoo.
MUTTOSEN mukaan huolehdittavia riittää kuitenkin omastakin takaa. Suurin osa pysäkin ruokavieraista on yli 50-vuotiaita. Monet ovat sairaita tai muista syistä yhteiskunnan turvaverkkojen läpi pudonneita.
Nuoria pysäkin tilaisuuksiin eksyy harvemmin. Ruuanjakotilaisuudessa heitä näkyy vanhempien joukossa tuskin kourallinen.
Muttonen uskoo koulujen alkamisen saavan nuoretkin liikkeelle.
– Kesällä nuortenilta on kitunut. Kouluaikaan nuoria käy, koska koulut ovat tässä ihan lähellä.
KUVATEKSTI
Pekka Hölkki
Jari Salonen ojentaa ruokakassia Kauko Tarkiaiselle. Kyösti Åkerlund odottaa jonossa omaa vuoroaan.