KAISA JUNTUNEN
YLÄMAA. Seitsemänvuotiaalla Atte Ihalaisella on selvät tulevaisuuden suunnitelmat. Poika aikoo ostaa isältään traktorit.
Pikkumiestä velvoittavatkin pitkät perinteet. Hän kasvaa tilalla, jota Ihalaiset ovat pitäneet Ylämaalla jo 360 vuotta. Atte leikkii pirtissä, jonka hirret esi-isä pystytti vuonna 1889.
Aten isä Jyrki Ihalainen on tilan nykyinen isäntä, ja järjestyksessään 13. tilanpitäjä. Hän otti tehtävän haltuunsa isältään Antti Ihalaiselta sukupolvenvaihdoksessa vuoden alussa.
Hyvä, kun löytyi tilalle jatkaja, Antti Ihalainen sanoo.
Antin viidestä pojasta neljä on kaupungissa muissa hommissa, eikä Jyrkinkään uravalinta ollut päivänselvä. Hän ehti opiskella talonrakentajaksi ja ajaa yhdistelmärekkaa ennen kuin päätti palata Lappeenrannasta kotitilalle.
Kaupunkiin en lähtisi takaisin. Kerrostalossa tuli ajankäyttöongelma, Jyrki Ihalainen sanoo.
TULEVIA isäntäehdokkaita on talossa kasvamassa useampi. Jyrkillä ja hänen vaimollaan Niina Ihalaisella on neljä poikaa, joista Atte on vanhin. Esikoisella on seuranaan 4-vuotias Arttu sekä 1-vuotiaat kaksoset Tarmo ja Topi.
Isommat pojat ovat pihalla kaiken päivää ja osallistuvat innolla isän töihin, kuten Jyrki osallistui lapsena isänsä Antin hommiin.
Jyrkin päivähoitopaikka oli traktorin kopissa. Siellä hän otti päiväunetkin parivuotiaana, Antti Ihalainen kertoo.
PITKÄN HISTORIAN varrella tilaa on jaettu ja pilkottu, mutta aina se on pysynyt Ihalaisilla.
Jyrki Ihalaisen perhe asuu talossa, joka purettiin keskeltä kahtia perinnönjaossa vuonna 1953. Tuolloin Antin setä Armas Ihalainen jäi asumaan talon puolikkaaseen, ja Antin isä Atte Ihalainen pystytti toisen puolikkaan muutaman sadan metrin päähän.
Poikamiehenä kuolleen Armaksen jälkeen taloa asuttivat Antin vanhemmat, kunnes Jyrki osti sen.
Minulle sanottiin, että talo kannattaisi purkaa ja rakentaa uusi, mutta halusin säilyttää vanhan, Jyrki Ihalainen kertoo.
Jyrki Ihalainen remontoi taloa viisi vuotta. Hän jatkoi talon alkuperäisen mittaansa, ja repi monta kerrosta vanhaa seinäpaperia pois saadakseen hirret esiin.
ANTTI IHALAINEN on syntynyt kotitilalla, ja siellä hän on viettänyt koko elämänsä.
Ehdin kyntää peltoa hevosella, vaikka meille tulikin yksi pitäjän ensimmäisistä traktoreista vuonna 1959, hän kertoo.
Nyt tilalla on kaikki mahdolliset koneet työn apuna. Traktoreitakin on neljä. Tekemistä riittää silti aamusta iltaan, ja töihin noustaan oli arki tai pyhä.
Kuuden aikaan noustaan ylös ja 11 aikaan illalla talo hiljenee, kuvailee Niina Ihalainen.
Illalla ei tarvitse unta odottaa, Jyrki Ihalainen virnistää.
LYPSYKARJAA tilalla ei ole ollut kymmeneen vuoteen.
Ihan alussa 1600-luvulla tämä oli yksi Ylämaan alueen ratsutiloista, kertoo Antti Ihalainen.
Jyrki ja Niina Ihalaisen tavoitteena on hoitaa tila niin hyvin, että heidän lapsillaan on mahdollisuus saada siitä elantonsa aikanaan.
Ihalaiset viljelevät yleisiä leipäviljoja sekä tattaria ja spelttiä. Lisäksi he kasvattavat mansikoita, juureksia ja vihanneksia. Tilalla on myös lampaita ja kanoja.
Panostamme luomutuotantoon ja monipuolisuuteen, Jyrki Ihalainen linjaa.
Suunnittelemme koko ajan, että mitä uutta tekisimme. Tällä hetkellä mietimme etenkin suoramyynnin markkinointia, Niina Ihalainen kertoo.
Jyrki Ihalaiselta löytyy ammattitaitoa myös sirkkelisahaukseen ja uuninrakennukseen.
TILA SIJAITSEE kauniilla paikalla kahden järven välissä ja peltojen keskellä. Kukaan tilalla asuvista Ihalaisista ei voi ajatellakaan muuttavansa muualle.
Yksi sukupolvesta toiseen jatkuva vastus heidän elämäänsä kiusaa. Sudet ja karhut ovat tuttu vieras Ihalaisten tiluksilla. Jokainen tilan nykyisistä asukkaista on nähnyt jonkun pedon.
Lapsia ei voi päästää missään nimessä pimeällä ulos, Niina Ihalainen sanoo.
Ihalaiset juhlivat tilansa 360-vuotismerkkipäivää sunnuntaina. Juhliin oli kutsuttu 90 vierasta.
Tarjolla oli oman tilan tuotteista valmistettua luomuruokaa: hernekeittoa, ruisleipää, rieskaa ja täytekakkua.
KUVATEKSTI
KAISA JUNTUNEN
Nykyinen päärakennus on remontoitu 1889 rakennetusta talosta. Talon edustalla seisovat Antti (vas.), Atte, Niina ja Jyrki Ihalainen. Topi ja Tarmo istuvat rattaissa, Arttu pitää Tiikeri-kissaa sylissään.
Seinällä on raksuttanut sama kello 120 vuotta. Jyrki Ihalaisella sylissään nuorimmaisensa Topi ja Tarmo.
Tilan nykyinen mamma Mirja Ihalainen pitää porukan ruisleivässä.
Tilalla on kasa valokuvia, joiden henkilöistä ei ole tarkkaa tietoa. Tässä kuvassa poseeraa nykyisen vanhan isännän Elisabeth-sisko jonkun sukulaistädin kanssa 50-luvun alussa.
Pikku-Elisabeth paijasi Lempi-lammasta 50-luvulla.