MATTI SAARELA
LAPPEENRANTA. Taipalsaarelainen Jarmo Kallio astui ulos traktorinsa ohjaamosta vakavan näköisenä kasi ja puoli tuntia kestäneen, tiukkaa keskittymistä vaatineen urakkansa jälkeen.
– Vaikeaa se on, Kallio kommentoi kilpailusuoritustaan.
Etelä-Karjalaa traktorikynnön SM-kisoissa edustava Kallio ei kuitenkaan lähde selittelemään.
– Pellossa ei ollut mitään vikaa. Kyllä tämä tulos johtuu harjoituksen puutteesta.
Perjantaina kilpailussa kynnettiin viljankorjuun jäljiltä sängelle jäänyttä luomupeltoa. Lauantaina kokonaiskilpailu jatkuu nurmikynnöllä, jossa viimeistään kyntäjän taidot punnistaan.
– Sänkipelossa maa on vähän pehmeämpää. Pellon pinnassa on noin 15 senttiä korkea sänki, mutta muuten se on aika puhdasta, Kallio selvitti ennen perjantain kilpailujen alkua näiden kahden osakilpailun eroja.
Kallio ei ennen kilpailun alkuakaan elätellyt suuria toiveita oman menestyksensä suhteen. Traktorikyntö on laji, jossa harjoittelun ja kokemuksen lisäksi myös välineillä on suuri merkitys. Hän piti ennakkosuosikkina ilmajokelaista Jarmo Itälehtoa.
Kalliolla oli pieniä vaikeuksia jo oman sarkansa avauksessa. Tämän huomasivat myös Taipalsaarelta paikalle rientäneet kannustusjoukot.
– Ei taida Jarmo tällä kertaa ihan mitaleille yltää. Tuomariarviointi on tässä lajissa millintarkkaa hommaa, Jussi Turkia tuumi.
Täysin ei usko Kallion mahdollisuuksiin kuitenkaan vielä ensimmäisenä päivänä hiipunut. Traktorikynnön SM-kilpailun voittaja pääsee mukaan MM-kilpailuihin, jotka kynnetään Uudessa Seelannissa.
Jos Kallio kisalipun lunastaa vastoin odotuksia, myös kannattajat ovat valmiita vastaamaan huutoonsa.
– Jos myö lähetään, niin myöhän lähetään. Siihen putoavat silloin työhommat ja kaikki, Jarmo Koivunen vastasi kysymykseen, lähtevätkö myös kannustusjoukot reissulle mukaan.
Kyntö on asia, joka nykyisin jakaa viljelijöiden mielipiteet. Koivunen kertoi käyttäneensä omilla maillaan myös kevyempiä muokkausmenetelmiä ja suorakylvöä, jossa siemenet kylvetään muokkaamattomaan peltoon.
– Kyllä kyntämällä muokattu pelto on kasvanut parhaiten, Koivunen kertoi.
Konnunsuon pelloilla oli traktorikynnön ensimmäisenä kilpailupäivänä kuitenkin myös suorakylvön kannattajia.
– Olen ottanut suorakylvön käyttöön varmaan ensimmäisten joukossa Etelä-Karjalassa, kilpailuissa toimitsijana toiminut parikkalalainen Ari Sinkkonen kertoi.
Suorakylvön suosioon on Sinkkosen mukaan painavia syitä.
– Kyntäminen on kallista ja nykyisillä tuottajahinnoilla kaikista kustannuksista pitää säästää, hän perustelee.
Kisoja seuranneet isännät olivat varsin yksimielisiä siitä, että kyntökisat voitetaan tai hävitään yleensä sillä viimeisellä vaolla. Kynnöksen keskelle jäävän lopetusvaon pitää olla kapea eikä pyöränjälki saa olla painunut.
Useita Suomen mestaruuksia voittanut Matti Rautiainen kävi rullamitan kanssa mittaamassa vielä kyntämättömän alueen ennen kuin lähti ajamaan kahta viimeistä siivua.
Ennen lopetusvaon ajamista hän viritti vielä kerran auraansa. Rautiaisen aura on viritetty versio norjalaisesta Kvernelandin aurasta, jota savitaipalelainen Ari Hujala kehui maailman parhaaksi.
– Näetkö nuo lehtijouset tuossa terien päällä. Sanovat, että oikein viritettynä neljäteräinen aura suorastaan soi, kun sillä kynnetään kivistä peltoa, Hujala kertoi.
Rautiainen on auran lisäksi modifioinut myös traktoriaan. Suurten takapyörien akseliväliä voidaan muuttaa tarpeen vaatiessa.
Hujalan mukaan tässä ei ole kuitenkaan mitään väärää.
– Sääntöjen mukaan välineitä saa kehittää varsin vapaasti. Eiväthän kyntäjille arvotut palstatkaan ole aina samanlaisia, hän muistuttaa.
KUVATEKSTI
TUULI TRUHPONEN
Taipalsaarelaisen Jarmo Kallion ilme oli sänkikynnön jälkeen vakava. Hän tunnusti, että ensikertalaiselle perjantain kilpailu oli vaikea.
Yleisen sarjan vanhin kilpailija on yli 80-vuotias teräsvaari Leo Rautanen. Hänen työskentelyään ovat palstalla arvioimassa tuomaristosta Kai Paltamaa ja Pekka Sikanen.
Taipalsaarelaiset Jussi Turkia ja Jarmo Koivunen olivat perjantaina kannustamassa Jarmo Kalliota.
Sänkikynnön voittajan aura on modifioitu norjalaisesta Kvernelandista.