LEENA SALLINEN
Ennen tehtiin sanomalehteä ja lehtijuttuja. Nyt tehdään printti- ja nettimediaa ja journalismia. Perustehtävä ei kuitenkaan ole muuttunut: lukijoille pitää tuottaa totuudenmukaisia uutisia.
Siinä on online keskustelusta, johon osallistuvat Etelä-Saimaan toimituksen pitkäaikaiset työntekijät Tapio Harjula, Jorma Hernesmaa, Pekka Hölkki ja Irma Luukko. He lähtevät vuodenvaihteessa eläkkeelle.
Online on lyhyt nettiuutinen, joka pannaan verkkolehteen mahdollisimman nopeasti. Nyt se on johdanto lehtijuttuun, jonka parhaimpiin perinteisiin kuuluu valottaa myös uutisen taustaa. Tässä tapauksessa siellä paistaa huoli uutisjournalismin nykytilasta.
Jorma Hernesmaan mielestä akuuttia aihetta huoleen antaa Julkisen sanan neuvoston vapauttava päätös pääministerin lautakasajutussa.
– Median itsesäätelyelin otti kevyen kannan tietolähteen luotettavuuteen.
Hernesmaata kiusaa myös journalismin viihteellistyminen.
– Kiinnostavuuden vaatimus ylittää asioiden yhteiskunnallisen merkityksen. Vanhana lehtimiehenä toivon, että faktajournalismi nousee taas arvoonsa.
Hernesmaa päättää 34 vuoden työuransa Etelä-Saimaassa artikkelipäätoimittajana. Hän ollut myös lehden uutistoimittaja, kunnallistoimittaja, pääkirjoitustoimittaja ja päätoimittaja.
– Ennen kaikkea olen ollut sanomalehden toimittaja, Hernesmaa sanoo ja pohtii painetun sanan tulevaisuutta.
– Media on vedenjakajalla. Olennainen kysymys on, miten printtimedia säilyttää asemansa.
Tabloidiin mennään, sanoo Tapio Harjula, joka on tehnyt Etelä-Saimaata 35,5 vuotta.
Tabloid on iltapäivälehtien kokoinen lehden formaatti. Harjula on ollut Etelä-Saimaassa toimitussihteeri, vuoropäällikkö ja viime vuodet ulkoasupäällikkö. Hänkin muistuttaa olevansa ennen kaikkea toimittaja.
– Ja sanomalehti on ennen kaikkea uutislehti.
Harjula kehuu suomalaisen median muuttuneen terävämmäksi. Vallan vahtikoira hoitaa tehtävänsä aiempaa paremmin, mutta äityy myös ajojahtiin.
– Mediassa kilpaillaan, kuka uskaltaa sanoa enemmän.
Verkossa haetaan Harjulan mielestä uutisvoittojen sijasta pikavoittoja.
– Nettilehdissä kävijämääriä on helppo nostaa kohujutuilla.
Viihteellistymiseen sanomalehtiä ajaa Harjulan mielestä kaupallisuus.
– Lehden teosta on tullut yhä enemmän bisnestä. Tuloksen tekeminen ei suoraan vaikuta journalismiin, mutta kyllä Etelä-Saimaankin tekijöillä on takaraivossa, että nyt ollaan ison pörssiyhtiön osa.
Ennen vanhaan Etelä-Saimaa oli kepulainen lehti, jossa isännän ääni kuului maakunnasta. Paikallisten patruunoiden aika ei herätä eläkkeelle lähtijöissä nostalgian väreitä, mutta vanhaa taloa muistellaan lämmöllä.
Etelä-Saimaata tehtiin vuoteen 1990 Lappeenrannan keskustassa Koulukatu 3:ssa. Toimittajat liehuivat aktiivisesti kaupungin riennoissa ja kaupungin yössä.
– Toimittajat olivat sellaisia taiteilijoita, muistelee Pekka Hölkki, joka on ollut Etelä-Saimaassa 42 vuotta ja kahdeksan kuukautta.
Hän tuli vuonna 1967 lehden kirjapainoon oppisopimuspohjalta graafiseksi valokuvaajaksi. Vuonna 1977 hän siirtyi toimituksen valokuvaajaksi.
– Olen ollut luojan lempilapsi kun oppisopimus on jatkunut näin kauan. Yhtä oppimistahan tämä on ollut, hän sanoo.
Hölkin työssä ja työvälineissä uudistus on seurannut toistaan.
– Niiden haisevien litkujen sekaan en enää menisi, hän muistelee filmien ja kuvien kehityskemikaaleja ja kiittelee digikuvaukseen siirtymistä kymmenkunta vuotta sitten.
– Se oli enemmän kuin parannus.
Sisällöltään lehtikuvat ovat Hölkin mielestä menneet teennäiseen suuntaan.
– Uutiskuva on uutiskuva vieläkin, hän sanoo, mutta myöntää joskus langenneensa itsekin temppuiluun.
– Muutaman kerran olen pannut horisontin vinoon.
Irma Luukko teki Etelä-Saimaassa vuosina 1967-68 ja sittemmin 1980-luvun puolivälistä alkaen lomatuurauksia lehdenteon jo kadonneissa ammateissa. Hän oli muun muassa frieden-kirjoittaja, tekstinkirjoittaja, operaattori ja oikolukija.
Vuonna 1993 Luukosta tuli toimituksen arkistonhoitaja. Arkisto on toimituksen muisti, jonne talletetaan julkaistut jutut ja kuvat.
– Aluksi oli paperiarkisto, jota hoidettiin manuaalisesti. Se oli aikamoista sumplaamista, Luukko muistelee.
Vuonna 1995 Etelä-Saimaaseen tuli digitaalinen arkisto, jonka nykyinen järjestelmä hoitaa tallennuksen automaattisesti.
– Viime vuosina tuli sitten lisää muuta työtä kuten hallinnollisia tehtäviä.
Nykyisin hallintoa hoidetaan yhä enemmän yhtiötasolla, jolla muukin yhteistyö on tiivistynyt. Etelä-Saimaan julkaisija on Sanoma Lehtimedia Oy, joka kuuluu Sanoma-konserniin.
Etelä-Saimaan toimitalo on vuodesta 1990 ollut Lauritsalantie 1:ssä. Täällä ei vietetä mitään taiteilijaelämää: toimituksen työ on muuttunut professionaaliseksi lehdenteoksi.
Työyhteisö on silti säilynyt mukavana, lähtijät todistavat.
– Joskus on tuntunut, että on töissä lastentarhassa, mutta hauskaa on ollut, Irma Luukko sanoo.
– Töissä pitääkin olla hauskaa, Tapio Harjula muistuttaa.
Jorma Hernesmaa muistuttaa, että toimittajan työ on jo sinällään antoisaa ja palkitsevaa:
– Parasta on ollut vapaus toteuttaa itseään, seurata aikaa ja oppia ymmärtämään asioita.
l l l
Etelä-Saimaan lehtitalosta lähtee kaikkiaan kahdeksan työntekijää eläkepakettiin, joka liittyy Sanoma News -konsernin Silta yli taantuman -projektiin.
KUVATEKSTI
TUULI TRUHPONEN
Tapio Harjula.
Irma Luukko.
Jorma Hernesmaa.
Pekka Hölkki.