Paimensaaren taiteilijat saivat Savitaipale-palkinnon

Matti J. Rautio ja Eeva Jokipelto tekevät taidetta edelleen. Savitaipaleen 370-vuotisjuhla kokosi kaikki ikäluokat yhteiseen juhlaan.

ANNE KOKKONEN

SAVITAIPALE. Nyt jo historiaan siirtynyt Art Paimensaari -taidenäyttely nousi yhtenä maamerkkinä esiin Savitaipaleen 370-vuotisjuhlassa. Kesänäyttelyn luoneet ja sitä lähes 40 vuotta ylläpitäneet taiteilijat Matti J. Rautio ja Eeva Jokipelto saivat ansaitusti tämänvuotisen Savitaipale-palkinnon.

Palkittujen ansioluettelo oli niin laaja, ettei palkintoraati edes yrittänyt luetella yksityiskohtia. Opettamisen ja kesänäyttelyiden järjestämisen ohella molemmat taiteilijat ovat olleet luovia ja ahkeria kuvataiteen alalla.

Vaikka taiteilijapari harmittelee voimien hiipumista, uusia töitä syntyy koko ajan. Rautiolle aika on viimein ollut kypsä henkilökohtaisella tasossa vaikealle aiheelle, Suomen talvi- ja jatkosodalle.

– Olin yhdeksänvuotias viipurilaispoika, kun talvisota syttyi. Tähän mennessä en ole maalannut siitä aihepiiristä kuin Viipurin kellotornin, Rautio totesi.

Sodan pitkä varjo on ollut vuosikymmenet läsnä Paimensaaren taitelijakodin idyllissä. Matti J. Raution taidemaalari-isän Väinö Raution teoksiin sota jätti lähtemättömät jäljet.

VIIMEINEN virallinen Art Paimensaari -näyttely järjestettiin kesällä 2006, mutta kesäisin ateljeen ovella käy yhä kolkuttelijoita. Heidät lasketaan sisään, sillä isäntäparin taidetta löytyy seiniltä edelleen.

– Kävijät ovat harmitelleet kesänäyttelytoiminnan loppumista, mutta he ovat kyllä ymmärtäneet, ettemme enää jaksa sitä ruljanssia, Jokipelto huomautti.

Vuodesta 1970 lähtien Paimensaaren näyttelyissä ehti vierailla kattava joukko suomalaisen nykytaiteilijoita. Mukana on ollut sekä kansainvälisen läpimurron tehneitä tekijöitä että maakunnallisia kuuluisuuksia.

Taiteilijapariskunta on jatkanut näyttelyuraansa viime aikoina Etelä-Karjalan ulkopuolella. Viimeksi Matti J. Raution teoksia on ollut nähtävillä Harjavallassa.

– Ensi vuonna teoksia nähdään kotipuolessakin, kun Matille on 80-vuotisnäyttely tulossa, Jokipelto vihjasi.

KULTTUURIVÄKI ja urheilijat nousivat muutenkin valokeilaan, kun liikuntatalon salissa juhlittiin Savitaipaleen 370-vuotista historiaa. Tietokilpailun muotoon rakennettu kavalkadi marssitti esiin paikallisia merkkihenkilöitä kenraali Suvorovista ja kansanrunouden kerääjä D.E.D. Europaeuksen Charlotta-siskosta kuvanveistäjä Viljo Savikurkeen ja olympiahiihtäjä Toimi Alataloon.

Savitaipalelaiset saivat röyhistää rintaansa erityisesti siinä vaiheessa, kun musiikinopettaja Sanna Pulkkinen saapui esittämään suomalaisen kansansävelmän Jos mun tuttuni tulisi. Kotiseutuneuvos Pertti Jurvasen mukaan kuuluisan rakkausrunon teksti on tallennettu aikoinaan Savitaipaleella ja myös säveltäjä Robert Kajanuksen Suomalaisen rapsodian innoittajana ollut sävelmä on aikanaan merkitty muistiin Lavikan tuvassa.

KUVATEKSTI

SEPPO RAUTIOVAARA

Taitelijapariskunta Eeva Jokipelto ja Matti J. Rautio saivat tämänvuotisen Savitaipale-palkinnon. Jokipelto ja Rautio tunnetaan muun muassa Art Paimensaari -kesänäyttelyn pitkäaikaisina järjestäjinä.

Ilahduttavan moni savitaipalelainen oli sonnustautunut paikalliseen kansallispukuun kunnan ja Suomen juhlapäivänä.

SAVITAIPALE 370 VUOTTA

1639 Savitaipale eroaa Taipalsaaresta omaksi seurakunnakseen.

1687 Kuolimon takaisista kylistä muodostetaan Suomenniemen kappeliseurakunta.

1790 Kärnäkosken linnoittaminen alkaa.

1865 Savitaipaleen kunta ja seurakunta eroavat omiksi yksiköikseen.

1866 Suomenniemi eroaa Savitaipaleesta.

1884 Savitaipaleen ensimmäinen kansakoulu aloittaa toimintansa.

1918 Kansalaissodan rintamalinja kulkee Savitaipaleen läpi. Kirkko palaa taistelujen yhteydessä.

1920 Jonni Myyrä voittaa ensimmäisen olympiakultansa keihäänheitossa.

1939 Viipurin lääninhallitus ja tuomiokapituli siirtyivät talvisodan ajaksi Savitaipaleelle.

1947 Savitaipaleen keskikoulu aloittaa toimintansa.

1973 Savitaipale siirtyy peruskouluun.

2009 Savitaipaleen väkiluku putoaa alle 4 000:n.

Lähde: Pertti Jurvanen: Savitaipale kotiseutuni.

Kirjoittaja:
Anne Kokkonen