MATTI SAARELA
LAPPEENRANTA. Jatkosodassa Tuomas Gerdt täytti velvollisuutensa tavalla, josta hänet palkittiin Mannerheim-ristillä. Nämä Gerdtin sankariteot tunnetaan.
Sodan päätyttyä häntä ja kaikkia sodasta hengissä selvinneitä odotti uusi vaativa tehtävä. Piti elää hyvä elämä, tehdä todeksi se isänmaa, jonka puolesta oli taisteltu ja jonka puolesta niin monen täytyi kuolla.
Se ei ole ollut helppo savotta miehille, joilta oli kulunut iso osa rauhan oloissa elämän parhaisiin kuuluvista vuosista sodassa.
Yli 40 vuotta kestänyt työura metsäteollisuuden palveluksessa, perhe, lapset, lapsenlapset ja ensimmäinen lapsenlapsenlapsi kertovat, että 87-vuotias Gerdt ei ole vain sotasankari, vaan myös arjen sankari mitä suurimmassa määrin.
Gerdt lähti jatkosotaan 19-vuotiaana. Meidän mielikuvissamme jatkosodan taisteluja käyvät Edvin Laineen tuntemattomasta sotilaasta tutut keski-ikää lähentelevät näyttelijät. Siinä oikeassa sodassa taistelivat ja kuolivat nuorukaiset, joilla tuskin edes parta vielä kasvoi.
Gerdt ei itse tee suurta numeroa ritariudestaan. Moni samanlaisiin urotekoihin yltänyt mies jäi myös ilman tätä huomionosoitusta.
Kyvykkäät upseerit johtivat joukkojaan omalla esimerkillään ja tämä vaati veronsa. Gerdtin mukaan monen rintamamiehen osoittama poikkeuksellinen rohkeus jäi huomiotta pelkästään siksi, että taistelun jälkeen elossa ei ollut enää yhtään upseeria, joka olisi voinut puoltaa mitalia.
– Yhdellä oli tuuria ja toisella taas ei. Kyllä siellä meni niitä kavereista parhaitakin, joista suuri osa oli kokenut jo talvisodan.
Kokemus ja sen kautta karttunut sotataito kuitenkin paransivat mahdollisuuksia pysyä hengissä.
– Pataljoonassa, komppaniassa ja minun ryhmässänikin oli talvisodan kokeneita miehiä, ja heistä oli suuria apu meille nuoremmille. Tämä puoli sodan todellisuudesta tulee harvemmin esille.
Sodan rintamalla kokeneet miehet ovat tavallaan aivan oma rotunsa. Näiden miesten elämänasenteessa korostuu realismi ja pettämätön suhteellisuudentaju.
Gerdt toimi lähes 20 vuotta Mannerheim-ristin ritareiden säätiön hallituksen puheenjohtajana. Ritarit kokoontuivat ja heitä kutsuttiin tilaisuuksiin arvovieraina, mutta ei näillä reissuilla Gerdtin mukaan puhuttu sotajuttua.
Eikä Gerdt edelleenkään muistele vain menneitä. Hän seuraa tarkasti päivän uutisia ja on huolissaan isänmaasta, jota sotavuosina niin suurin uhrauksin puolustettiin. Tieto Kaukaan vaneritehtaan lopettamisesta satutti, samoin muut uutiset metsäteollisuuden ahdingosta.
– Kyllä minulla on ollut monta kertaa viime aikoina hyvin paha mieli.
Hyvällä mielin Gerdt ei ole lukenut myöskään uutisia presidentin ja hallituksen vallanjaosta syntyneistä kiistoista. Hän epäilee, että löytyykö enää tarpeen vaatiessa sitä yhteistä tahtoa, jolla maata johdettiin sodan aikana ja saavutettiin torjuntavoitto.
– Tänä itsenäisyyspäivänä jotakin puuttuu maan ylimmän johdon yksimielisyydestä. En ryhdy sitä tarkkaan erittelemään, mutta varmasti ymmärrätte mitä tarkoitan.
KUVATEKSTI
SEPPO RAUTIOVAARA
Lappeenrantalainen Mannerheim-ristin ritari numero 95 Tuomas Gerdt kättelee tänään sunnuntaina ensimmäisenä presidentti Tarja Halosta itsenäisyyspäivän vastaanotolla.