LAPPEENRANTA. Vastaanottokeskuksen pääoven viereen on parkkeerattu kottikärryt. Niihin lappaa lunta laiha hymyilevä mies. Kosovon albaani Sejdi Rama on lumitöissä.
Raman kuusihenkinen perhe on asunut vastaanottokeskuksessa kolme kuukautta.
Isä-Sejdi ja poika Perparim johdattavat tulijat hissiin.
RAMAN perheen asunto kuudennessa kerroksessa on entinen ylihoitajan toimisto: kaksi huonetta ja vessa. Sisustus on vaatimaton eikä tilaa paljon ole. Siististi pedatut sängyt vievät tilasta leijonanosan.
Kyllä tänne mahdutaan, vakuuttavat Ramat.
Yläpuolella asuu kurdiperhe. Sieltä kuului ensin melua, mutta sitten kun asia otettiin puheeksi, on ollut rauhallista.
Kun on oikea asenne, pystyy kaikkien kanssa toimimaan, Perparim Rama tietää.
RAMAN perheen kotikerroksessa asuu lukuisia kansallisuuksia. Keittiöitä on kaksi. Ne ovat yhteiskäytössä.
Jokainen kokkaa keittiössä vuorollaan, mutta välillä on tungosta. Omat jäljet pitää siivota. Kaikki eivät aina siivoa, tietävät perheen naiset Ramize ja Aferdita.
Ruoanlaitto on lähinnä perheen äidin Ramize Raman työsarkaa. Hän kokkaa albanialaista ruokaa: pitaa, pitsaa, spagettia. Pitsasta on tullut kiitosta toimiston väeltäkin.
Vain sianlihaa emme syö, kun olemme muslimeja, Perparim Rama toteaa.
SAAMAANSA kuukausirahaan on perhe ollut tähän asti tyytyväinen.
He auttavat meitä tarpeeksi, toteaa Sejdi Rama.
Koko perheen saama kuukausiraha on ollut noin 1 640 euroa. Siitä perheen aikuisen pojan Perparimin osuus on 320 euroa.
TURVAPAIKANHAKIJOIDEN toimeentulotukea on päätetty pienentää helmikuun alusta. Maanantaina maksettu raha oli Perparim Raman mukaan kuitenkin vielä entisen suuruinen.
Tähän asti raha on riittänyt perusostoksiin.
Ostamme halvempia tavaroita. Jos lapsille pitää ostaa jotain kalliimpaa, ei raha riitä. Kirpputorilla käymme, Ramize Rama kertoo.
RAMAN perheen päivät eivät vieri jouten. Perheen nuorimmat pojat Shpetim ja Mergim käyvät koulua Korvenkylässä, tytär Aferdita auttelee toimistolla, Perparim opiskelee suomea. Äiti Ramize tekee käsitöitä.
Isä nousee kuudelta, siivoaa keittiön ja käytäviä ja menee ulos lumitöihin, kertoo Aferdita Rama.
Perheellä on kokemusta vastaanottokeskuksesta myös Saksasta.
Tämä on parempi. Täällä on aktiviteetteja ja toimiston väki on aina ystävällistä, vanhemmat kiittävät.
Perhe toivoo saavansa jäädä Suomeen. Sejdi Ramasta on suuri asia, että täällä saa nukkua yönsä rauhassa.
Kai Skyttä
Perheen äidillä Ramize Ramalla on selvät tulevaisuuden toiveet. Toivon rauhallista elämää, että lapset pääsevät kouluun, on tarpeeksi vettä eikä tarvitse pelätä.
Aferdita Rama haluaa opiskella lääkäriksi. Haluaisin asumaan perheen kanssa jonnekin Helsingin lähelle.
Perparim Rama haaveilee saavansa töitä ja auton. Taustalla isä Sejdi.
Perhe Rama
Isä Sejdi, 48, ammatiltaan kaivinkoneen kuljettaja.
Äiti Ramize, 41.
Pojat Perparim, 25, automaalari, Shpetim, 15 ja Mergim, 13.
Tytär Aferdita, 17.
Kosovon albaaneja. Tulivat Suomeen Pristinasta. Asuivat Saksassa Wehrissä vuodet 19922000.
Suomessa perhe haluaisi asettua Helsingin seudulle.
Äiti tietää mitä perhe tarvitsee
Minna Mäkinen
IMATRA. Turvapaikanhakijoiden värikäs joukko on tuttu näky imatralaismarketeissa. Kauppapäivinä kahden viikon välein bussi tuo heidät vastaanottokeskuksesta kaupoille. Niin tänäkin maanantaina.
Raman perhe tekee ostoksia Citymarketissa.
Aiemmin olemme käyneet Prismassa, mutta nyt äiti halusi tulla tänne. Katsomme, millaista tavaraa täällä on, kertoo Perparim Rama.
PERHEEN ostosten teko on sujuvoitunut huomattavasti ensimmäisistä kuukausista. Silloin kaikki tuotteet ovat vieraita.
Nyt olemme jo tottuneet. Löydämme kaiken minkä tarvitsemme, toteaa äiti Ramize Rama.
Hän kiertelee hedelmäosastolla. Ostoskärryihin on kertynyt appelsiineja, purjoa, porkkanoita… Kirjoitettua ostoslistaa ei ole.
Äiti tietää, mitä tarvitsee. Nämä riittävät ehkä kahdeksaksi päiväksi, Perparim Rama arvioi.
ISÄ Sejdi Raman kärryissä on kasapäin maissihiutalepaketteja. Perheen pojat syövät niitä rutkasti ennen kouluun lähtöä.
Lihaosastolla pitää olla tarkkana, sianlihaa ei osteta. Ostoskärryyn päätyy ainakin nautaa ja kevytnakkeja.
Aferdita Rama on löytänyt vaateosastolta alehintaisen takin, jota näyttää innoissaan äidilleen.
Saan tämän, ehkä.
Kai Skyttä
Kärryt täyttyvät, kun Ramize Rama ohjeistaa ja Sejdi Rama noutaa.