Leena Sallinen
IMATRANKOSKEN tyhjä uoma näyttää kallioperän ruhjeelta hangen alla. Rujolta se näyttää kesälläkin, paitsi koskinäytöksissä. Niistä saa haikean häivähdyksen vapaan Imatrankosken tenhosta, joka veti väkeä ympäri Euroopan.
Imatrankoski oli Suomen ensimmäinen, 1800-luvulla myös suosituin matkailunähtävyys. Sen partailla tehtiin myös Suomen luonnonsuojelun historiaa.
Maaherra kielsi jo vuonna 1822 kajoamasta kosken rantametsiin. Niistä kaadettiin ja työnnettiin puita kosken pyörteisiin turistien viihdyttämiseksi. Metsiä kulutti myös talonpoikien kaskenpoltto.
Koskiympäristön säilyminen haluttiin vielä varmistaa. Alueelle tehtiin Kruununpuiston suunnitelma, jonka Venäjän keisari Nikolai I hyväksyi vuonna 1842.
Imatran Kruununpuistoa pidetään Suomen ensimmäisenä luonnonsuojelualueena. Tosin keisari perusti samana vuonna myös Punkaharjun Kruununpuiston, ja molempien tarkoituksena oli suojella pikemminkin maiseman kauneusarvoja kuin luonnonarvoja.
IMATRAN Kruununpuisto paalutettiin seuraavana kesänä. Siitä tuli 325 metriä pitkä ja 120 metrin leveä luonnonpuisto Imatrankosken molemmin puolin. Valtio hankki maat haltuunsa ja pestasi puistoon metsänvartijan.
Kruununpuistoon rakennettiin kaiteita, polkuja, portaita, penkkejä ja huvimajoja. Vuonna 1872 tehtiin köysirata, josta killuvassa korissa pääsi kosken yli.
1800-luvun loppupuolella kulkuyhteydet Imatrankoskelle paranivat. Matkailijoita tuli lisää, useimmat Pietarista, kauimmaiset Amerikasta. Brasilian keisari Pedro II kävi vuonna 1876. Taiteilijat maalasivat maisemaa ja onnettomat neitoset hyppäsivät koskeen.
KOSKEN partaalle rakennettiin uusi hotelli vuonna 1871 ja toinen hotelli sen viereen vuonna 1893. Molemmat paloivat.
Nykyinen Imatran Valtionhotelli valmistui vuonna 1903. Sen autiota ympäristöä ryhdyttiin elvyttämään luonnonmukaiseksi puistoksi kansallisromantiikan hengessä.
Kosken itäpuolella metsä oli liiankin luomua. Maisemanhoito siellä oli jäänyt retuperälle, vaikka Imatrankosken matkailussa oli huippukausi 1900-luvun alussa. Menosta kertoo muun muassa Laila Hirvisaaren romaani Kruununpuisto.
TURISTIEN virta tyrehtyi kun Venäjällä tehtiin vallankumous vuonna 1917.
Imatrankoski katosi kun sen vesivoima valjastettiin sähköntuotantoon vuonna 1929. Voimalaitos rakennettiin kosken itäpuolelle kaivettuun kanavaan. Koskiuoma padottiin, ja se jäi kuivilleen.
Sen jälkeen Imatrankoski on kuohunut vain koskinäytöksissä.
KRUUNUNPUISTO menetti tärkeimmän nähtävyytensä, mutta ei merkitystään. Nykyisin se on osa koskiympäristön viheraluetta, jossa on monta puistoa.
Kruununpuiston nykyinen koko ja sijainti on vähän hakusessaan.
Imatran kaupungin kaavoitustoimen kartassa se on isompi ja eri paikassa kuin alun perin. Asukkaiden mielestä se on vielä isompi ja eri paikassa kuin kartassa.
Imatralaisen määritelmän mukaan Kruununpuistoon kuuluu vanhan uoman ja kanavan välinen alue silloilta kesäteatterille ja sähkölinjoille asti.
TUOREESSA Kruununpuiston kehittämissuunnitelmassa on 27 hehtaaria vanhan koskiuoman ympäristöä.
Suunnitelma koskee alaotsikon mukaan Imatrankosken kansallismaisemaa. Se taas on jokseenkin sama kuin Imatrankosken valtakunnallisesti merkittävä rakennettu kulttuuriympäristö, joka on myös valtakunnallisesti arvokas maisema-alue.
Nämä statukset Imatrankoski on saanut valtion viranomaisilta. Niiden pinta-alaa ei ole määritelty.
Imatran kaupungin asemakaavassa vanhan koskiuoman ympäristöstä noin 7-8 hehtaaria on suojeltu rakennuslain 135. pykälän nojalla.
Alkuperäisen Kruununpuisto sijainti on vanhoissa kartoissa. Sille on tarkoitus lähivuosina merkitä paaluilla sama rajaus kuin kesällä 1843.
Lähteet:
Kruununpuiston kehittämissuunnitelma ja siihen liittyvä puistohistoriallinen selvitys.
Pekka Borg: Monimuotoisuuden aika, luonnonnähtävyyksistä Naturaan, Karisto 2008 Imatran kaupungin kaavoitustoimi Ilmo Pesonen ja Kimmo Hartikainen.
KUVATEKSTI
Kai Skyttä
Sito Oy
Leena Sallinen
Imatran kaupunginmuseo, E.A. Hellmanin kokoelma Imatran kaupunginmuseo, Kalevi heiton kokoelma Mika Strandèn Imatrankoski talvella 2010.
Vuoksen muinaisuoman muisto.
Valtionhotelli ja Imatrankoski postikortissa vuodelta 1909.
Kosken ihailija 1870-luvulla.
Imatrankosken alue ilmasta vuonna 2005.
Imatrankoski Valistuksen vanhassa koulutaulussa.
Vuoksi menetti koskensa
Vuoksi on virtaamaltaan Suomen suurin joki.
Se virtaa 150 kilometriä Saimaasta Laatokkaan.
Vuoksi syntyi 5 700 vuotta kun Saimaan vedet puhkaisivat Salpausselän.
Imatrankoski oli Vuoksen suurin koski.
Sen muinaisuoman leveydestä muistona ovat hiidenkirnut.
Vähitellen Imatrankoski koversi uomansa kallion halkeamaan.
Kalevalan mukaan ei oo Vuoksen voittanutta, ylikäynyttä Imatran.
Vuoksen Suomen puoleiset kosket tuhottiin 1900-luvulla sähköntuotannon takia.