Riina Nokso-Koivisto
EU:N ENPI-MILJOONIIN nojaavat kulttuurihankkeet saavat monet eteläkarjalaiset kulttuurintekijät puistelemaan päätään. Perusongelma hankerahassa on, että sitä voi saada uuden kehittämiseen, ei olemassaolevan kulttuurin tukemiseen. Maalaisjärki sanoo, että olisi tehokkainta kehittää jotain jo hyväksi havaittua. Sen sijaan käytetään valtavasti aikaa ja asiantuntemusta hakemuksiin, joiden tulos voi olla täysi nolla. Vaikka rahoitusta onnistuttaisiin saamaan, mitä sitten kun hanke loppuu. Onko saatu aikaan jotain pysyvää vai pudotaanko tyhjän päälle, Juha Iso-Aho Humanistisesta ammattikorkeakoulusta sanoo.
Imatra Big band -festivaalien toimitusjohtaja Hannu Hokkanen on seurannut vierestä Imatralla valmisteltavaa suurta romanssimusiikin hanketta. Hän toivoo sille kaikkea hyvää, mutta varoittaa, että taloudellisesti kannattavan kulttuuritapahtuman luominen vaatii valtavasti.
On aika vaikea yhtälö saada Imatrasta suurta romanssimusiikin kehtoa, kehittää sen ympärille isoa juttua.
Eteläkarjalaiset toki päättävät, onko tapahtumalla pysyvämpiä mahdollisuuksia. Jos väkeä tulee, mahdollisuuksia toki on. Pitää muistaa, että lipunmyyntitulot ovat aivan olennainen osa rahoitusta.
Pidemmän päälle mikään tapahtuma ei voi toimia julkisen rahan varassa. Yleisön lisäksi on löydettävä yhteistyökumppaneita elinkeinoelämästä.
Tästä maakunnasta on kulttuuritapahtumiin saatavissa hyvin rajallinen määrä rahaa.
BB-festivaali on hakenut EU-tukea kerran tapahtuman markkinointiin.
Byrokratia oli valtava. Kun ottaa huomioon työmäärän, kuinka paljon erilaisia selvityksiä piti tehdä ennen ja jälkeen, hyöty jäi pieneksi. Sen jälkeen emme ole uhranneet ajatuksia sille systeemille.
OPETUSMINISTERIÖ luokittelee vain kaksi eteläkarjalaista tapahtumaa valtakunnallisen avustuksen arvoisiksi: BB-festivaalin ja Mustan ja valkoisen teatterifestivaalin.
Teatterifestivaalia organisoiva Katri Lätt arvioi, että venäläisten kanssa tehtävä Enpi-yhteistyö sopisi heille mitä parhaiten.
Ideana on perustaa Etelä-Karjalaan venäläisen teatterin päivät joko festivaalimme yhteyteen tai myöhemmin omaksi tapahtumakseen.
Taiteellinen johtaja Kamran Shahmardan on itse opiskellut Venäjällä ja puhuu kieltä sujuvasti.
Virolaissyntyinen Katri Lätt on venäjänopettaja. Heillä on jo valmiina paljon verkostoja Venäjälle.
Kuulimme, että Imatran kaupunki oli valinnut yhteistyökumppaninsa jo vuosi sitten. Me kuulimme koko hankkeesta vasta marraskuussa. Vasta tällä viikolla meille selvisi, että emme pysty hakemaan Enpi-rahoja, koska olemme liian pieni toimija.
JUHA ISO-AHON mielestä hankemaailma muokkaa kulttuurin kenttää niin, että vain isoilla tekijöillä on mahdollisuuksia.
Hankerahan saaminen edellyttää isoja volyymejä, isoja omarahoitusosuuksia, valtavaa byrokratiaa, paljon työtunteja ja asiantuntemusta. Pienillä toimijoilla, joilla voisi olla hyviä ideoita, ei ole mitään mahdollisuuksia lähteä hanketoimintaan.
Kuvataiteen läänintaiteilijalla Sirpa Hynnisellä on samanlaisia kokemuksia.
Se on viidakko, jossa pienellä tekijällä ei ole mitään mahdollisuuksia.
KUVATEKSTI
Es-arkisto
Hannu Hokkanen ei pidä järkevänä panostaa paljon tapahtumiin, joiden elinkaari on kenties hyvin lyhyt.
Juha Iso-Aho on huomannut yksittäisten taiteilijoiden ja yrittäjien joukossa selvää hankeväsymystä.
Mustan ja valkoisen festivaalin Katri Lätt ja miehensä Kamran Shahmardan ovat Venäjä-osaajia, mutta festivaali on liian pieni kelvatakseen Enpi-hankkeeksi.
Läänintaiteilija Sirpa Hänninen on tutustunut EU:n hankeviidakkoon.
Taustaa
Enpi-hankkeet toteutetaan yhdessä venäläisten kanssa.
Imatra hakee EU:n Enpi-rahoitusta Meidän romanssi -nimiseen hankekokonaisuuteen. Kyseessä on 23 miljoonan euron ja kolmen vuoden yhteistyö pietarilaisten kanssa. Hankkeen yksityiskohdista ei ole kerrottu avoimesti.
Imatra on varannut budjettiinsa Meidän romanssiin tälle vuodelle 30 000 euroa. Enpi-rahoitusta haetaan tänä keväänä.
Lappeenranta valmistelee syksyn Enpi-hakuun isoa Kulttuurisilta-hanketta, johon haetaan monen miljoonan euron rahoitusta.