Leena Sallinen
LINNOITUKSESSA on edelleen voimassa niin sanottu keisarin kaava vuodelta 1892. Alue oli silloin tai ainakin 1900-luvun alussa täynnä taloja.
Ne jäivät hunningolle ja osin purettiin, kun Lappeenranta paisui nykyisessä keskustassa. 1700-luvun lopulla rakennetun maalinnoituksen vallit ja varustukset jäivät osin radan ja tien alle, rappeutuivat ja puskittuivat.
Linnoituksen lakea isännöi itsenäistymisen jälkeen Suomen puolustusvoimat. Se ei joutanut suojelemaan Linnoituksen miljöötä. Alueen mainetta varjosti myös vankilahistoria.
1950-LUVULLA rempottavassa Linnoituksessa nähtiin jo potentiaalia tuottavaksi kaupunginosaksi. Uudisrakentamisen ideoista päällimmäiseksi nousi Itä-Suomen korkeakoulu. Arkkitehti Erik Kråkström suunnitteli sille tyyssijan Lappeenrannan-Linnanmäen järjestelyehdotuksessa, joka valmistui vuonna 1964.
Seuraavana vuonna Lappeenranta lahjoitti korkeakoululle maata Skinnarilasta. Vastineeksi kaupunki sai valtion maat Linnoituksesta.
Nykyisin kaupunki omistaa kaikki Linnoituksen maat ja rakennukset lukuunottamatta ortodoksikirkkoa ja -pappilaa.
1970-LUVULLE tultaessa tunnustettiin Linnoituksen kulttuurihistoriallinen arvo. Museoviraston edeltäjä muinaistieteellinen toimikunta ja kaupunki aloittivat keskustelun alueen kehittämisestä.
Syntyi kaava- ja rakennussuunnitelmia, joissa haluttiin vaalia vanhaa, mutta tuoda Linnoitukseen myös ”jonkin verran asutusta ja paikan luonnetta loukkaamattomia julkisia rakennuksia”.
Ensimmäinen uudisrakennus oli vuonna 1972 valmistunut radiotalo, jonka kaupunkilaiset haukkuivat ympäristöön sopimattomaksi.
LINNOITUS RAPPEUTUU, parkui Etelä-Saimaa 30. tammikuuta 1975. Lehti kertoi yleisötilaisuudesta, jossa vaadittiin Linnoitusta valtakunnalliseksi kysymykseksi Suomenlinnan malliin.
Kysymykseen vastasi arkkitehti Keijo Koskinen. Hän oli perehtynyt Suomenlinnaan ja teki vuonna 1975 diplomityönsä Linnoituksesta. Siitä jalostui Linnoituksen käyttösuunnitelma ja sittemmin osayleiskaavaehdotus.
Koskinen otti lähtökohdaksi 1910-luvun tiheään rakennetun Linnoituksen. Hän halusi elävöittää alueen entistämällä ja täydennysrakentamisella.
Toiminnallisesti Linnoitusta viritettiin kulttuuri- ja virkistyskäytön, julkisen hallinnon, asumisen ja pienteollisuuden tarpeisiin. Tavoitteena oli tehdä siitä myös valtakunnallinen nähtävyys.
KAUPUNGINVALTUUSTO hyväksyi osayleiskaavan 28. elokuuta 1984, joskin varauksin. Kiistaa syntyi kesäteatterin paikasta ja varsinkin uudisrakentamisesta.
Linnoitus elävöityi entisissä rakennuksissa ja alkoi vetää matkailijoita. Lappeenrannan Killan mukaan aluetta uhkasi jo kuluminen ja yli-innostus talojen ja tilojen käyttöön.
Museovirasto jatkoi työllisyystöinä vuonna 1976 alkanutta vallien kunnostusta. Länsivalleilta pengottiin arkeologisissa kaivauksissa esiin Lappeenrannan Ruotsin-vallan aikaista keskustaa.
Rapasaaren rata purettiin, ja Pallon puoli haluttiin putsata muustakin roippeesta. Sinne päin oli tulossa Pikisaaren ja Rapasaaren asuinalue.
LINNOITUKSEN OSAYLEISKAAVAA ryhdyttiin päivittämään 1990-luvun alussa. Sitä jumitti kiihtyvä uudisrakentamisen vastustus.
Kaupunginvaltuusto hyväksyi osayleiskaavan karsitun tarkistuksen 10. tammikuuta 1995. Rakennustontteja tuli kuitenkin tarjolle. Niiden tarkoituksena oli muun muassa tuplata Linnoituksen asukkaiden määrä 170:een.
Matkailua ja tapahtumia haluttiin levittää myös Pallon puolelle, jonne tuli tarjolle juhlakenttä.
Linnoitukseen asemakaavan teko alkoi heti osayleiskaavan hyväksymisen jälkeen. Uudisrakennuksista piti pystyttää mallikappale Lappeenrannan vuoden 1999 asuntomessuille.
Linnoituksen ainoat uudisrakennukset radiotalon jälkeen ovat kuitenkin kohonneet poikkeusluvalla Linnoituksen kärkeen ranta-alueelle. Ensin tuli veneverhoomo, sitten purjehduskeskus.
Asemakaavasta saatiin aikaan vuoden 1998 aukkoinen valtuustopäätös. Museovirasto sai valmiiksi 30-vuotisen urakkansa Linnoituksen vallien ja varustusten entistämisessä vuonna 2006.
Lähteet:
Suvi Niinisalo: Takapihasta kaupungin helmeksi, Lappeenrannan Linnoituksen reastaurointityön vaikutustutkimus, Etelä-Karjala-instituutti 2004 Etelä-Saimaan arkisto Etelä-Karjalan museo
Poimintoja Linnoitus-ideoista
1950-luku:
Hotelli
3-10-kerroksen asuintaloja.
1960-luku:
Korkeakoulu
1970-luku:
Radiotalo
Iso hotelli
Maakuntatalo
Karjalaishenkinen pienteollisuuskeskus
Työväenmusiikin keskus
Operettimaisia vahdinvaihtoa
Pieni hotelli
Kestikartano-ravintola vanhoista hirsistä
Sev-kaupan ja rajakaupan näyttely
radiotaloon
Nuoriso-monitoimitalo
1980-luku:
Käsityömuseo ja käsityöläiskylä
Minihotelli
Musiikkitapahtuma
Galleriatoimintaa
Tapahtuma-areena katsomoineen
1990-luku:
Mallitalo asuntomessuille
2000-luku:
Lappeenranta-Pietari-tapahtumia
Valoteos marras-joulukuun pimeyteen
Tali-Ihantala-keskus