Anne Kotiharju
LAPPEENRANTA. Ennen ei tarvinnut elävöittää Lappeenrannan Satamatoria. Elämä oli Satamatorilla. Satamatorin tienoo oli kaupankäynnin ja liikenteenkin keskus.
– Oli kahvilat, kaupat, matkustajakodit, kauppatori. Oli hirvittävän vilkasta elämää. Ei tarvinnut keksiä mitään markkinahumua, selvittää Lappeenrannan kauppiassukujen historiaa tutkinut Mervi Kansonen.
Kansonen luonnehtii nykyistä Satamatoria keinotekoiseksi.
– Nykymeininki häiritsee minua. On aukio, joka on usein tyhjillään. Toisella puolella ihmiset istuvat laivoissa ja juovat ja toisella puolella istuvat kojuissa ja syövät. Ennen alueen elämä liittyi ihmisten arkeen, miksei juhlaankin. Siellä oli elävää liiketoimintaa, peruspalveluja, istuttiin kahviloissa, mentiin ja tultiin, tavaraa tuotiin ja vietiin laivalla, junalla tai kärryillä, kuljettiin laivalla tai hevosella tai jalan.
Viime aikojen julkisessa keskustelussa Linnoitusta on ehdotettu kutsuttavan Vanhaksi kaupungiksi.
– Oikea vanha kaupunki on satama ja Valtakatu, jonne kauppiaskorttelit jatkuivat. Satama sekä Raatihuoneen tuntuman kauppiastalot Tasihin, Wolkoff ja Hinkkanen jos mitkä ovat vanhaa kaupunkia, selvittää Kansonen.
– Lappeenranta oli tuolloin nykyistä kansainvälisempi ja vietti keskieurooppalaisempaa elämää. Viiniäkin myytiin vähän joka paikassa. Kaupunki oli kaunis ja harmoninen kokonaisuus.
KAUPANKÄYNNIN painopiste siirtyi Raatihuoneen tietämiltä Satamatorille, kun tori siirrettiin liian ahtaana pidetyltä Raatihuoneen edustalta rantaan vuonna 1890. Rantaa puolsi tilan lisäksi vilkas laivaliikenne. Laivoissa kulki tavaroiden ja eläinten lisäksi ihmisiä esimerkiksi Taipalsaarelta Lappeenrantaan.
Rautatieasema oli Snellmaninkadun varren Keisarinasema. Rapasaaren asema oli hyvin vilkas.
Ensin satamaan nousi 1800-luvun Holpaisen kaksikerrostalo. Alakerroksissa oli liikehuoneistoja ja yläkerrassa muun muassa posti, rautatieaseman toimistoja ja asuntoja, myöhemmin myös kirjasto.
– Tontille oli haettu aiemmin lupaa kolmikerroksiselle rakennukselle, johon olisi tullut muun muassa teatteri. Lupaa ei liian korkealla rakennukselle myönnetty, kertoo Kansonen.
20 MYYNTIKOJUN kauppahalli valmistui poikittain torille vuonna 1903. Jaakkolan kirkko valmistui vuonna 1907. Rakennuksessa sijaitsi muun muassa lihantarkastuslaitos torituotteille, laivamatkailijoiden odotustila ja kahvila. Jaakkolan kirkon maantasakerroksessa oli yösäilytyspaikkoja torikärryille.
1900-luvun alkupuoli oli kaupan erikoistumisen aikaa. Kaiken mahdollisensisältävän sekatavarakaupan sijaan alatorin laidan liiketaloihin tuli pieniä liiketiloja esimerkiksi tupakkakauppa, hedelmäkauppa, leipomo.
Holpaisen ja myöhemmin Pärnäsen ja Leinon talona tunnetun talon jälkeen nousi sen viereen hieno jugendtalo vuonna 1915. Auvisen Huopatehdas oli valmistunut 1906 Vallikadulle lähelle valleja. Talossa oli kauppoja, yleinen sauna sekä Vähäsen vesitehdas, jossa valmistettiin limonaatia.
Kylpylaitoksella meni 1900-luvun alussa heikosti. Tohtori Levis yritti kehitellä kylkiäiseksi erilaista huvitoimintaa.
– Karusellia ja kiikkuja soviteltiin puistoon, mutta niitä vastustettiin. Halkosaarta kunnostettiin ja sinne tehtiin huvimaja.
KUVATEKSTI
Etelä-Karjalan museo
Arkisto Pekka Hölkki
Satamatorin vaiheita
Tori siirrettiin Raatihuoneen edustalta rantaan 1890.
Samalla Lappeenrannan kaupankäynnin painopiste siirtyi rantaan.
Rantaan valmistui kaksikerroksisia liiketaloja 1900-luvun vaihteen molemmin puolin.
Tori siirtyi nykyiselle kauppatorille 1957. Laivaliikenne hiljeni ja rautatieasemakin siirtyi nykyiselle paikalleen.
Kauppahalli, Jaakkolan kirkko ja Satamatorin liiketalot oli purettu 1970-luvun alkuvuosiin mennessä.