Mennyt maailma koskettaa keskellä bisnes-Lappeenrantaa

Reijolan tilan pihapiiri on säilynyt lähes alkuperäisessä asussaan tavarataivasten keskellä. Tilan alku on kolmen vuosisadan takana.

Esa Vilenius

LAPPEENRANTA. Reijolan tilan päärakennus on hätkähdyttävä näky. Vuonna 1914 rakennettu tyylipuhdas iso maalaistalo on kuin muistutus jostakin toisesta todellisuudesta viereisten kauppaliikkeiden ja parkkipaikkojen keskellä. Aikoinaan nykyisen K-Raudan tontilla laidunsivat Reijolan lehmät.

Rautatien eteläpuolelle on viime vuosina kasvanut Lappeenrannan kaupallinen keskus. Sieltä voi ostaa auton ja valmistalon tai askin tulitikkuja-ja kaikkea siltä väliltä.

AINA Myllymäen perukoille ulottuva bisnes-Lappeenranta on sittenkin aika uusi ilmiö. Reijolan talon väljän, pitkälti neljättä metriä korkean tuvan seinällä on ilmakuva alueesta vuonna 1966. Siinä näkyy Reijolan tila, siitä lohkottu toinen tila sekä Pukin talo, jota puretaan parhaillaan.

Radan pohjoispuolella erottuu Lappeenrannan Lasi- ja Peilihiomon ja vanhan Autokeskuksen talot, mutta radan eteläpuoli on selvää maaseutua.

Tuvan seinällä on myös sukutaulu, joka kertoo, että Heikki Antinpoika Reijola muutti paikalle vuonna 1726.

Reijola on nyt myös karttaan merkitty kaupunginosa.

TALOSSA näkyy selvästi, että se on aikoinaan tehty niin hyvin kuin on osattu. Tukevan ja korkea kivijalan päälle on tehty hirsirunkoinen talo, jonka lautakoristeet ovat paitsi ajan tyylin mukaisia myös silloisen nikkarin tarkalla silmällä laadittuja.

Ja kuten muissakin silloisissa taloissa räystäille on annettu niille kuuluva arvo. Laudoitukseen ei jäänyt vahingossakaan vesitaskuja. Talo on tehty luonnonolosuhteita ymmärtäen.

Talo on yhä alkuperäisessä asussaan lukuunottamatta tapettien ja maalien uusimista. Sisälle on aikoinaan vedetty kylmä vesi ja viemäriin johtaa yksi kaatoallas.

Tiilinen navetta ja aitta sulkevat pihapiirin, jossa kasvaa muun muassa lehmuksia.

REIJOLAN talossa oli lypsykarjaa vielä pitkälle 1990-luvulle. Taloa nykyisin hallinnoivat Antti ja Matti Reijola viljelevät maata vieläkin, mutta pellot eivät ole enää talon lähellä. Reijolan veljesten päätoimeentulo on nykyisin maankaivuussa ja koneurakoinnissa Aikoinaan tilan maita oli muun muassa Tykissä ja Kourulanmäellä.

Vielä toissa talvena Eila Reijola asui talossa. Hän tuli emännäksi vuonna 1957 Paavo Reijolalle, joka piti taloa setänsä Tauno Reijolan kanssa. Paavon isä Onni kaatui sodassa, kun hän oli 9-vuotias.

SOTA koetteli Reijolan tilaa muutenkin. Talon viereen putosi lentopommi, joka oli tarkoitettu viereiselle rautatieasemalle. Räjähdyksen jälkiä on vielä ullakolla. Koko hirsitalo heilahti, mutta kesti koossa. Navetan päätyyn pudonnut palopommi jäi suutariksi.

Eila Reijola muutti viime vuonna asumaan kauppakeskus Gallerian asuntoon, kun hänen miehensä joutui Ortamo-kotiin.

Tilanne ei ollut aivan helppo:

-Ei siellä oikein aluksi nukuttanut.

Paavo Reijolan tilanne oli ehkä vielä kovempi.

PAITSI lypsykarjan pitoa tilalla harjoitettiin aikoinaan monia sivuelinkeinoja. Talossa muun muassa leivottiin myyntiin rieskaa. Lappeen pitäjän taloista ovat syntyneet nykyiset koko maassakin varsin harvinaiset paikalliset pienleipomot.

Rautatien rakentamisen aikaan talossa majoitettiin työväkeä. Yksi alueen talojen elinkeino on lannan ajo varuskunnasta, jossa oli satoja hevosia.

Reijolassa oli tietenkin myös hevosia. Paavo Reijola oli hevosmies, vaikka taloon hankittiin ensimmäinen traktori vuonna 1956.

Ensimmäiset maat talon vierestä, viisi hehtaaria, menivät 1960-luvulla pakkolunastuksella tullille. Reijolat muistelevat, että paikka oli hyvää vehnäpeltoa. Myöhemmin kaupunki tontitti maita teollisuusalueeksi.

Antti Reijola muistaa, että talossa oli suoramyyntiä vielä melko myöhään. Kaupunkilaiset kävivät maitotingillä.

Tilan tulevaisuudesta Antti ja Matti Reijolalla ei ole selviä suunnitelmia. Vaikka koko radan eteläpuolinen alue on muuten teollisuusaluetta, Reijolan talon kohdalla on kaavassa vielä poikkeus.

KUVATEKSTI

Heli Blåfield

Bisnes-Lappeenranta alkaa Reijolan talon vierestä.

Antti Reijolan suku on asunut tilalla jo lähes 300 vuotta.

Rautatien eteläpuolella alkoi 1960-luvulla maaseutu.

Kirjoittaja:
Esa Vilenius