Sari Pullinen
Toisen maailmansodan jälkeen sotien menetykset kokeneet naiset tekivät kodeissa suuren työn leskinä ja sotainvalidien puolisoina. 60- ja 70-luvuilla karjalaiset naiset alkoivat muokata laajemmin yhteiskuntaa, Karjala-kysymystä sekä karjalaista identiteettiä.
Näin havaitsi kansatieteilijä ja tietokirjailija Terhi Willman kirjoittaessaan Karjalan Liiton 70-vuotisjuhlakirjaa.
Kotikin on osa yhteiskuntaa, Willman huomauttaa.
Jos naisia oli 50-luvulla yhteiskunnallisena vaikuttajana yksi, 60-luvulla heitä oli muutama. 70-luvun alkupuolella Karjalan liittoon perustettiin naisjaosto, ja naisten toiminta tuli enemmän esiin. Naisvaikuttajia oli eri aloilla: kansanedustajina, perinteen kerääjinä, karjalaisen kulttuurin vaalijoina näkyvimpänä Riitta Uosukainen.
Uosukainen ja Johannes Virolainen ovat tuoneet kauniilla tavalla esille karjalaisuutensa. Muilla se ei ole ollut niin korostunutta. Myös taide-, järjestö- ja yrityselämässä karjalaisnaiset alkoivat näkyä.
Vanhemman polven miehet olivat kantaneet Karjala-kysymystä käymällä delegaatioina Kekkosen luona keskustelemassa. Naisten ansiosta Karjala-kysymyksen painopisteet muuttuivat. Naiset alkoivat tutkia karjalaisuutta, ruokakulttuuria ja käden taitoja. Karjala-kysymys alkoi koskea kotia, äitiyttä ja luontoa. Teemat ovat peräisin ikivanhasta kalevalaisesta kuvastosta.
Suuret karjalaisuuteen liittyneet yhteiskunnalliset kysymykset kuten asuttamisasiat jäivät 50- ja 60-luvuille.
Karjalaisuus yhteisenä asiana kuten vaaliteemana menetti merkitystään. Yhtäkkiä oltiin sen edessä, että porukka oli asutettu ja nuoriso muutti kaupunkiin. Siinä vaiheessa nousi kulttuurielämä esiin.
Terhi Willman itsekin on saanut karjalaisuudesta osansa lapsena Nuijamaan Myrällä ja Kotolassa. Heinäpellolla sai kuulla, kuinka kaik ol nii ihanaa rajan taakse jääneessä kotikylässä. Jos väitti vastaan, 1971 syntyneelle tytölle sanottiin, että älä sie virka mittää!
Jossain vaiheessa siitä nousi kapina.
Karjalaisten agendalla on ollut kodin menetys. Tajusin, ettei se koskenut minua, minun menetykseni olivat jotakin muuta.
Kapinan jälkeen Willman kuitenkin tuli siihen tulokseen, että karjalaisuus on myös suojannut ja antanut itsetuntoa.
Minulla on kuitenkin joustava identiteetti.
Samalla kriittinen suhtautuminen karjalaisuuteen on hellittänyt. Nykyään Willman ottaa omankin karjalaisuutensa rennosti.
Karjalaisuus oli muotia 902000-luvun taitteessa, tehtiin muun muassa murrejulkaisuja. Karjalaiset toimivat elämäkerrallisen identiteettiyön pioneereina lähinnä historiallisista syistä.
Kansatieteilijä, FM Terhi Willman luennoi Simpeleen antiikki ja keräily -kesäpäivillä sunnuntaina 25. heinäkuuta kello 14 aiheesta karjalainen nainen yhteiskunnan voimavarana toisen maailmansodan jälkeen.
KUVATEKSTI
Päivi Virta-Salo
Naiset toivat Karjala-kysymykseen uusia sävyjä 60-luvun jälkeen. Vahvuus ei ole yksin karjalaisten ominaisuus. Oman identiteetin löytäminen on voimaannuttava kokemus kelle hyvänsä, kansatieteilijä Terhi Willman sanoo.