Sanna Kailanto
LAPPEENRANTA. Silmänurkassa vilahtava frisbee keskeyttää iltakävelyn Pikisaaren rannassa. Punainen kiekko lennähtää Markus Taipaleen käsistä kohti metallikoria.
Taipale ja hänen pelikaverinsa Jani Suomalainen kertovat, että frisbeegolfista pääsee nopeasti jyvälle, jos tietää jotain golfista.
– Lyhyitä heittoja varten on putteri ja pitkiä varten draiveri. Niillä pääsee jo hyvin alkuun, Taipale kertoo.
Muita varusteita ei tarvita, mutta tarkasta heittokädestä on hyötyä. Yhdeksän korin mittainen frisbeegolf-rata nostaa tuskanhien pintaan, jos kiekko lentää jatkuvasti reitiltä pöpelikköön. Epäonnistumisen kiukkua ei kuitenkaan kannata purkaa pelivälineeseen. Kiekot ovat kalliita ja katoavat helposti.
– Hinta vaihtelee vajaasta kympistä 16 euroon, pelaajat kertovat.
Viereiseltä nurmikentältä kantautuvat rytmit houkuttelevat katsomaan, mitä tapahtuu. Polvia keinuttava rytmi lähtee Niina Kiljusen berimbau-soittimesta. Särinä tahdittaa brasilialaista kamppailutanssia capoeiraa. Näyttävät liikkeet sulautuvat toisiinsa kevyen näköisesti, mutta tanssijoiden otsat kiiltävät hiestä.
Harjoituksia johtava Matti Melanen vertaa lajiaan shakkiin.
– Capoeira on kuin fyysistä shakkia. Siinä kädet ja jalat ovat pelinappuloita.
Tanssija eli capoeirista on oikeastaan pelaaja. Pelissä kaksi pelaajaa kerrallaan improvisoi perusliikkeistä omia liikesarjoja. Strategia ja jallitukset ovat tärkeä osa peliä.
– Pelaajien ympärillä on rinki, joka kannustaa ja antaa palautetta laulamalla ja soittamalla, Melanen kuvailee.
Capoeira on Melaselle shakkia, mutta hänen mielestään pelin ytimessä ovat berimbaut, rummut ja tamburiinit.
– Musiikki on parasta. Se määrää, miten pelataan.
Capoeira nostaa hien pintaan, mutta viereisten kerrostalojen keskellä on sopivasti laituri. Naapuruston asukkailla on vain muutaman askeleen matka piristävälle pulahdukselle.
– Ajattelin, että muutan Kajaanista Lappeenrantaan, jos saan asua saaressa Saimaan rannalla keskellä kaupunkia, iltauinnille saapunut Jussi Mankinen kertoo.
Kun Pikisaaren asuinalue valmistui, Mankisen vaatimukset täyttyivät. Asuinpaikassa ei juuri ole huomautettavaa.
– Ehkä tätä on jo rakennettu vähän liikaa, hän miettii.
Naapuritalossa asuva Jorma Tormakka puolestaan on sitä mieltä, että rakentaminen on ollut Pikisaarelle hyväksi.
– Ympäristöstä on tullut viihtyisämpi, kun on rakennettu lisää.
KUVATEKSTI
Heli Blåfield
Yläkuva: Jussi Mankinen (vas.), Samu Mankinen (kesk.) ja Jussi Huttunen pulahtivat Pikisaaren laiturilta 24-asteiseen veteen. Vasemmalla ylhäällä: Markus Taipale tavoittelee sopivaa kierrettä frisbeegolf-radalla. Vasemmalla alhaalla: Anastasia Netrebine ja Mia Bragge hiovat capoeiran liikesarjoja. Oikealla alhaalla: Ryhmän professor eli opettaja Matti Melanen tarkkailee taustalla Mia Braggen tekniikkaa.