Vähän kunnalta, hieman kävijöiltä ja paljon vapaaehtoisilta

Ruokolahden kotiseutumuseossa käy keskimäärin parikymmentä ihmistä päivässä.

Mari Valkonen

Ruokolahden kotiseutumuseossa tuoksuu terva. Viisihenkinen Neubetin perhe on juuri saanut museokierroksensa loppuun ja laskeutuu entisen viljamakasiinin kapeita rappusia alas ulko-ovelle. Suomessa matkaileva saksalainen perhe pistäytyi Ruokolahdelle alun perin tutustumaan kunnan kirkkoon.

Perheen keskimmäinen poika Frederik Neubet, 8, näyttää museolle kahta peukkua.

Ruokolahden kotiseutumuseossa käy keskimäärin parikymmentä henkeä päivässä, viime kesänä yhteensä 800.

-Ulkomaalaisia, satunnaisia rengasmatkalaisia ja paikallisia vieraidensa kanssa, kuvailee museo-opas Markus Laitinen kävijöitä.

Museota pyörittää Ruokolahti-seura, joka saa toimintaan rahaa kunnalta.

Museovastaava Elina Hupponen sanoo, etteivät toimintaa kata yksin kunnan avustus eivätkä pääsylipputulot. Yhdessä seuran muun markkina- ja julkaisutoiminnan kanssa paikka kuitenkin pysyy auki kesäisin viitenä päivänä viikossa.

Ilman kyläaktiiveja, talkootyötä ja vapaaehtoisia ovet olisivat harvemmin auki ja kävijöitä vähemmän.

KUVATEKSTI

Mari Valkonen

Saksalaiset Frederik (vas.), Elias ja Jonathan Neubet vakuuttivat, ettei Ruokolahden kotiseutumuseo ole tylsä lapsillekaan.

Ruokolahden kotiseutumuseon rakennus valmistui vuonna 1861 viljamakasiiniksi, mutta vuodesta 1955 lähtien se on toiminut museona.

Sukututkija, museoaktiivi Erkki Huhtanen esittelee museoesineistöön kuuluvaa ruokolahtelaista luudantekokonetta.

Kirjoittaja:
Mari Valkonen