Vuosikymmeniä parrasvaloissa

Tänään 60 vuotta täyttävä Pave Maijanen sai pitkän tauon jälkeen kiinni musiikin tekemisestä. Uusi levy on melkein valmis.

Riina Nokso-Koivisto

Maijasen perheeseen Lappeenrannassa syntyi tasan 60 vuotta sitten pikkuinen poika, Pekka. Koti sijaitsi varuskunta-alueella, sillä isä tienasi elannon kapiaisena.

Maijasilla soi usein musiikki. Isä soitteli huuliharppua, ja äiti hyräili.

— Äiti hyräilee jatkuvasti edelleenkin. Olen aivan varma, että sillä on ollut minuun vaikutusta, Pekka eli Pave Maijanen kertoo.

Pekka oppi jo pienenä soittamaan huuliharppua ja teki ensimmäisen keikkansa varuskunnan joulujuhlassa kuusivuotiaana.

— Joskus kävin keikoilla kaupungissakin. Ensimmäisen polkupyöräni ostin omilla keikkarahoilla.

Myöhemmin Pekka kavereineen kuunteli radiosta rokkia. Pian oli bändi koossa.

— Aluksi rakennettiin itse kitarat, joilla rämisteltiin. Jossain vaiheessa saatiin jopa oikeita soittimia. Lappeenrannan Lerkanmäessä oli treenikämppä, jossa minä, Kylliäisen Veltsu, Rissasen Karitsa ja Ahosen Kari treenasimme. Siitä syntyi ensimmäinen bändini The Topcats.

Lappeenrantalaispojista koostui myös Kopet, jonka kanssa Maijanen voitti rokin SM-kisat ja pääsi radioon. 70-luvulla muusikon ura lähti todelliseen nousukiitoon.

— Koko 70-luku oli mahtavaa aikaa. Ensinnäkin oli Royals eli minä, Albert Järvinen ja Ippe Kätkä. Bändi perustettiin, koska pitkään Hurriganesissa soittanut Järvinen halusi laajentaa musiikillista antiaan. Royalsin kanssa soitimme vaikeampaa musaa. Trio oli koossa siihen saakka, kunnes suomalainen punk pyyhkäisi meidät kartalta.

1980-luvulla Pave Maijanen julkaisi suuren määrän hittejä, jotka soivat radiossa ja karaokebaareissa tänäänkin: Pidä huolta, Lähtisitkö, Jano, Elämän nälkä, Ikävä.

Pitkän menestyskauden jälkeen muusikon ura notkahti laskuun. Suurena syynä oli osallistuminen euroviisuihin vuonna 1992. Lopputuloksena oli viimeinen sija.

— Kun menestyy niissä kisoissa huonosti, se vaikuttaa auttamattomasti uraan. Sinänsä on aika hassua, että lähtiessäsi sinne olet Suomen paras ja takaisin tullessa Euroopan huonoin. Koko 90-luku oli urani kannalta hyvin hiljaista aina Mestareihin asti.

Mestarit eli Pave, Hector, Kirka ja Pepe Willberg oli nostalgiahenkinen kokoonpano, jolle ei povailtu sen ihmeempää menestystä. Yllättäen siitä tuli supersuosittu. Konsertit ympäri maata myytiin loppuun.

— Mestarit oli loistelias projekti. Se syntyi ja vietiin läpi spontaanisti ilman käsikirjoituksia. Sekä lavalla että yleisön joukossa oli hirveän hauskaa. Siitä syntyi valtava vuorovaikutus.

Myös viime aikoina Pave Maijanen on kokenut hienoja hetkiä musiikin parissa. Kymmenen vuoden tauon jälkeen hän on säveltänyt ja sanoittanut uusia biisejä. Levy on viimeistelyä vailla valmis.

— Laulujen valmistuminen oli hienointa, mitä minulle on tapahtunut vuosikausiin.

Myös tänään perjantaina mies kokee hienoja hetkiä. Suuri joukko ystäviä saapuu syntymäpäiväjuhliin Kesälahdella sijaitsevaan vanhaan kansakouluun, joka on muusikon kesäpaikka.

— Parhaillaan naulaan seinille kulta, timantti- ja platinalevyjäni. Täytyyhän kunniamerkit kaivaa juhlapäivinä esiin, Maijanen nauraa.

KUVATEKSTI

Toni Aurell

Viime vuosina Pave Maijanen on esiintynyt pääasiassa pienimuotoisella mies ja kitara -periaatteella.

Kirjoittaja:
Riina Nokso-Koivisto