Lastenrunoilija luottaa riimiin

Imatralainen Atu Ruotanen julkaisi toisen lastenkirjansa. Lastenkulttuurin tekeminen ei ole rahasampo, tietää myös Timo Härkönen.

Riina Nokso-Koivisto

Imatralainen Atu Ruotanen voi pian alkaa tituleerata itseään lastenkirjailijaksi. Hän on juuri julkaissut toisen lastenkirjansa Hajanhujalla.

Viime vuonna julkaistu runokirja Satulaan sai hyvän vastaanoton. Kustantaja Lasten keskus otti siitä toisen painoksen.

Uutuuskirja Hajanhujalla jatkaa samalla linjalla. Riimirunot ovat samaan aikaan perinteisiä, mutta myös raikkaan humoristisia ja ajankohtaisia.

Esikoiskirja Satulaan on mustavalkoinen, mutta Hajanhujalla sai värikuvituksen. Molemmissa kirjoissa on kuvittajana helsinkiläinen Marjo Nygård.

-Esikoiskirjan mustavalkoisuus oli kannanotto lastenkirjallisuuden nykytrendiin luoda värikästä ja ihmeellistä aina kolmiulotteisuuteen saakka. Mielestäni Marjo Nygård on oivaltanut, ettei kaikkea tarvitse kuvittaa saati yrittää päästä runoilijan pään sisään.

Ruotanen onkin tyytyväinen mies. Runojen kirjoittaminen on hänelle nautinto. Onnekasta on, että hän on löytänyt teksteilleen sopivan julkaisuväylän.

-Nautin niistä hetkistä, kun saan istahtaa kirjoittamaan. Pitää vain istua alas ja työstää ideat valmiiksi.

Runoissaan Ruotanen nyrjäyttelee maailmaa hauskoihin näkökulmiin ja loihtii oivaltavia riimityksiä.

-Kun on tällainen nyrjähtänyt pää, nyrjäytteleminen on helppoa ja hauskaa.

Kahden julkaistun kirjan ansiosta Ruotanen on päässyt kurkistamaan myös kirjabisneksen arkeen ja realiteetteihin.

-Lastenkirjallisuudessa, etenkin lastenrunoudessa, myyntimäärät ja tekijäpalkkiot ovat pieniä. Jos tulee jokin nimekäs palkinto tai edes ehdokkuus, jonka ansiosta kirja saa valtakunnallista julkisuutta, se varmasti parantaa myyntiä.

Kustantajien luonnollinen tavoite on ansaita rahaa myös lastenkirjallisuudella. Ruotasen mielestä kirjojen tuotteistaminen on kuitenkin varastanut pääroolin itse sisällöltä.

-Linjana tuntuu olevan, että mitä värikkäämpää ja näyttävämpää, sitä paremmin se myy.

Hänelle itselleen olisi ideaalitilanne, että lastenrunokirjaa kannattelisi pelkkä teksti.

-Haluaisin kirjoittaa runoja, jotka eläisivät pelkän tekstin ja siitä välittyvän tunnelman avulla. Lapsen mielikuvitus hoitaa loput ja lopputulos on paljon moninaisempi.

Ruotanen vastustaa sitä, että lapsille syötetään niin kirjoissa, videoissa kuin tietokonepeleissä samanlaisia, viimeisen päälle hiottuja ja tuotteistettuja hahmoja.

-Sillä tavoin luodaan lapsille yhtenäistä mielikuvitusmattoa. Pelkään vain, että yksilöllinen mielikuvitus saattaa kärsiä.

Lasten keskus

Atu Ruotanen on töissä Joutsenon vastaanottokeskuksessa.

Atu Ruotanen kirjoittaa aina ensin runot, jotka lähetetään kuvittaja Marjo Nygårdille. Tämä piirtää oman näkemyksensä, eikä yritä hypätä kirjoittajan pään sisään.

Atu Ruotanen

38-vuotias

Asuu Imatralla

Töissä Joutsenon vastaanottokeskuksessa.

Asunut monta vuotta Keski-Euroopassa hankkien elantonsa muun muassa hotellissa.

Kirjoittaja:
Riina Nokso-Koivisto