Pienkirjailijat iloitsevat jokaisesta lukijasta

Aarne Pynnönen ja Seppo Maukonen kääntyivät pienkustantamojen puoleen saatuaan isoilta kustantajilta pakit toisensa perään.

Kaisa Juntunen

LAPPEENRANTA. Ovi Lönnrotin koulun ullakolle aukeaa narahtaen. Vastaan lehahtaa viileää ilmaa ja vanhan hirren tuoksu.

Eläkkeelle jäänyt opettaja Seppo Maukonen on tallettanut tuota vanhan puukoulun tunnelmaa kirjaansa Supertalkkari ja keisarin lahja. Maukosen lastenkirjan päähenkilöt ovat Lönnrotin koulun oppilaita menneiltä vuosilta.

Itseään pienkirjailijaksi tituleeraava Maukonen julkaisi kirjan A. Kordelinin säätiön apurahan turvin.

Maukonen istahtaa koulun juhlasalin parvelle yhdessä toisen pienkirjailijan, taipalsaarelaisen Aarne Pynnösen kanssa. Miehillä riittää puhuttavaa.

PYNNÖNEN on eläkkeellä oleva majuri, joka kirjoittaa humoristisia kirjoja.

— Pyrin korjaamaan Paasilinnan jättämän aukon, ja kun siitä ei tule näköjään mitään, pitää vissiin siirtyä epookki-kirjallisuuteen, vitsailee Pynnönen.

Pynnösen Latomaa-trilogiasta on juuri ilmestynyt kolmas osa. Sitä ennen hän on kirjoittanut elämänkertoja. Maukonen on julkaissut aiemmin sotakirjan.

Sekä Pynnösen että Maukosen kirjat on kustannettu pienkustantamoissa. Pynnösen kustannusyhtiö on kemiläinen Nordbooks, Maukosen tamperelainen Mediapinta.

Kun ensimmäiset kirjat valmistuivat, miehet lähettivät käsikirjoituksensa suuriin, nimekkäisiin kustantamoihin. Pynnönen lähetti tekstinsä kaikkiaan 10—12 kustantamoon.

— Ensin lähestytään isoja kustantamoja, sitten keskisuuria ja lopuksi pienkustantamoja.

Kumpikin mies on avannut lukuisia kirjekuoria, joiden sisältä paljastuu tyly tuomio.

— Valitettavasti emme, ikävä kyllä emme, Maukonen kuvailee.

Miehet naureskelevat, että heillä ei ole mahdollisuuksia, kun kumpikaan ei näytä Sofi Oksaselta.

— Tarina ratkaisee eikä meidän tarinat kanna sinne asti, Pynnönen sanoo itsekriittisesti.

Maukonen huomauttaa, että kustannustoiminta on muuttunut entistä raadollisemmaksi.

— Pitää olla sellaista, joka myy varmasti. Dekkareita, scifiä tai fantasiaa, Maukonen sanoo.

Pienkirjailijoiden mielestä kirjallisuuden kenttä tasapäistyy, kun kustantamoissa mietitään vain myyntilukuja.

KIRJASTOT ja nettikaupat ovat pienkirjailijan tärkeimmät kanavat lukijoiden saamiseksi.

Maukonen ja Pynnönen tietävät, että heidän kirjojensa myynti ei häikäise. Miehille on tärkeää, että edes joku lukee kirjoja.

— Pitää uskoa siihen mitä tekee. On hienoa, kun kaveri lukee kirjan ja sanoo, että ihan hyvä juttu, Pynnönen sanoo.

Etelä-Karjalan maakuntakirjasto otti ensimmäistä Pynnösen kirjaa yhdeksän kappaletta, seuraavaa viisi ja uusinta ehkä kolme kappaletta. Hänen kirjojaan myydään 100—200 kappaletta.

— Onneksi tästä ei ole leipä kiinni, Pynnönen virnistää.

KUVATEKSTI

Marleena Liikkanen

Seppo Maukonen (vas.) kirjoitti entiselle työpaikalleen Lönnrotin koululle sijoittuvan lastenkirjan. Aarne Pynnönen on pienkirjailijakollega, joka julkaisi humoristisen trilogian.

Kirjoittaja:
Kaisa Juntunen