Seija Hackman
LAPPEENRANTA. Kourallinen sorsia torkkuu Myllysaaren avannon reunalla. Aurinko paistaa pitkästä aikaa. Valossa ja pikkupakkasessa jäällä suihkii lauantaiaamuna vain kaksi hiihtäjää.
Uintipaikan pukuhuoneesta unelias rauha on kaukana. Penkillä kiehuu mytyssä läjä toppatakkeja ja -housuja, hanskoja ja pipoja. Uimapuvuissa hyppelevät Lilja, 11 v, Lesja, 9 v , ja Laura, 7 v, Haytanyuk. 4-vuotias Liana on jo pulahtanut järvessä ja istuu kuivailtavana äiti Tamaran sylissä.
Avantouinti on Haytanyukin perheen yhteinen harrastus. Alkumoottori löytyy viereisestä pukukopista: perheen isä Vitaly Haytanyuk löysi lajin viime talvena. Hyvät vaikutukset huomattuaan hän patisteli avantoon myös lapset.
-Varsinkin nuorimmainen oli ennen enemmän flunssassa kuin terve. Tänä talvena kukaan ei ole ollut kipeä, vanhemmat kertovat.
Perhe muutti Suomeen 8,5 vuotta sitten Ukrainasta. Koti siellä oli lähellä Moldovan rajaa, jossa talvet ovat hyvin vaihtelevat. Joskus rajajoki jäätyy, joskus ei.
Ukrainassakin on talviuimareita. Kuinka paljon, sitä Haytanyuk ei tiedä, sillä siellä asuessa avanto ei kiinnostanut yhtään.
Kerran sitten Suomessa nettiä selatessa vastaan tuli kuvia ja tietoa avantouinnista, ja kipinä syttyi. Kuvissa avannossa näkyi myös lapsia.
-Rupesin miettimään, että mielenkiintoista. Itsekin olin lapsena aika usein kipeä. Yleensä ajatellaan, että kylmä tuo sairauksia, mutta asia on päinvastoin. Avanto vaikuttaa niin monipuolisesti, että sitä ei voi verrata mihinkään urheilulajiin, Vitaly Haytanyuk kehuu.
Haytanyukin lasten talviuinti alkoi syksyllä kodin lähellä Mäntylän lammelta. Lammella käytiin niin kauan kuin se pysyi sulana, sitten siirryttiin Myllysaaren pulputtimien äärelle.
Isä ja tyttäret käyvät järvessä kolme kertaa viikossa, yleensä lasten koulupäivän jälkeen. Perheen äiti pysyttelee vielä kuivalla maalla, koska katras tarvitsee huoltajansa.
Lapset kertovat, että alkuun veteen meno jännitti. Pukukopissakin väki – ikärakenteeltaan aika toisenlainen – kyseli, että aikooko tuo pienikin ihan totta veteen.
Aikoihan se, isän sylissä pulahtaen. Vanhemmat tyttäret pyrähtävät avannossa jo tottuneesti pikku lenkin, isä-Vitaly kroolaa halki sulan.
Miltäs tuntuu?
-Kylmältä. Ja sitten lämpimältä, Lilja ja Lesja Haytanyuk nauravat.
Uinnin jälkeen lapset yleensä kumuavat ruokakaapille.
Muuten Haytanyukin lapset viettävät paljon aikaa ulkona, luistellen ja mäenlaskussa. Kolme vanhinta käy myös partiossa.
Näistä toimista ja koulusta päivät täyttyvät tarpeeksi. Tamara Haytanyuk ei halua lapsille liikaa harrasteita.
-Lasten pitää ehtiä olla kotonakin ja levätä.
KUVATEKSTI
Seppo Rautiovaara
Kirpaisee, mutta ei kauan, tuumii Liana isä Vitaly Haytanyukin tukevassa otteessa tehdystä pulahduksesta. Varovasti portaissa, opastaa isä nuorimmaistaan. Lesja Haytanyuk ui kunnon pyrähdyksen. Lilja astelee järveen tyynesti siinä vaiheessa kun Liana jo kipaisee äkkiä äidin pyyhkeelle. Vitaly Haytanyuk päättää lenkin kroolivetoihin. Uinnin jälkeen olo on virkeä ja mukava, hän sanoo.