Teksti: Minna Mäkinen, Hannu Ojala ja Tenho Tiilikainen
Kuvat: Mika Strandén ja Hannu Ojala
Kuvankäsittely: Mika Strandén
IMATRA. Siinä Koskiuoman kupeessa se kohoaa. Imatran tunnetuin maamerkki ja kansallismaiseman kantava elementti. Imatran Valtionhotelli, nykyään Rantasipi. Linnan tornit kurottelevat kohti taivasta niin kuin aina ennenkin.
Jokin on kuitenkin muuttunut. Vielä 1990-luvun puolivälissä valkoinen jättiläinen imi sisäänsä imatralaisia. Linnankellarissa istuttiin pitkiä iltoja. Kabineteissa kokoontuivat rotarit ja lionsit, kaupunki kestitsi vieraita ja tutumpiakin.
NYKYÄÄN Valtionhotelli vaatii käyntiin syyn. Imatralaisille syy ei ole mieleenjohtuma käydä syömässä ulkona tai juomassa parit kaljat.
Imatralaiset lähtevät Valtiohotelliin, kun joku järjestää sinne tilaisuuden.
Kysyimme 26:lta aikuisikään ehtineeltä heidän ravintolapalvelujen käytöstään. Vain viisi vastaajaa ei viimeisen vuoden aikana ollut käyttänyt palveluita.
VALTIONHOTELLI on toinen juttu. Vain kymmenen 26:sta ilmoitti käyneensä Valtionhotellissa viimeisen vuoden aikana. Kaksi vastaajaa ei koskaan ollut avannut ovea Imatran maamerkin sisätiloihin.
Mutta se syy. Kaikista 24 kävijästä 20:lle viimeisimmän käyntikerran syy oli järjestetty tilaisuus. Vain yksi oli käynyt ruokailemassa. Kolme kertoi käyneensä istumassa Valtionhotellissa iltaa. Heistä kaksi viimeisen vuoden aikana.
AIKOINAAN Imatran kaupunginjohtajalla Toivo Mansnerilla oli Valtionhotellissa avoinna kaupungin piikki. Noina aikoina salissa istui iltaa kolme seuruetta Enso-Gutzeitin vieraita isäntineen joka ilta.
Tämä ei ole legendaa mutta historiaa.
Vuonna 2009 kaupunki järjesti kolme tilaisuutta Valtionhotellissa. Rahaa käytettiin 1 280 euroa. Se oli viisi prosenttia vieraanvaraisuuteen käytetyistä rahoista.
IMATRAN nykyiselle kaupunginjohtajalle Pertti Lintuselle Valtionhotelli on paikka, jonne voi viedä arvovieraat ja käydä itsekin iltaa istumassa.
Kyllä minä siellä voin käydä kaljat juomassa, vaikka ilmeisesti osa imatralaisista pitää paikkaa siihen tarkoitukseen liian hienona.
Imatran suuryrityksistä Ovako Imatra ja Stora Enso käyttävät Valtionhotellin kokous- ja ravintolapalveluja vain satunnaisesti. Molemmat yhtiöt suosivat omia edustustilojaan, joita yrityksillä on Imatran ja lähiseudun alueella useita.
VALTIONHOTELLISSA ihmetellään, mitä hotellin ja imatralaisten suhteessa oikein on tapahtunut.
Imatralaiset ovat hävinneet. Heitä tulee tänne vain silloin, kun on merkkipäivä tai pikkujoulut. Välillä ihan inhottaa, että meillä on näin loistavat puitteet, mutta paikalliset eivät tule, toteaa itsekin imatralainen hotellipäällikkö Riitta Jokinen.
Valtsussa on tehty kaikenlaista paikallisten houkuttelemiseksi takaisin. Kerran vuodessa pidetään avoimia ovia.
Ohjelmatoimisto Vuoksiviihde piti Linnankellarin seuraajalla Linnaklubilla teemailtoja. Ne hiipuivat alkuunsa.
Iltaravintolaan on hankalin saada asiakkaita. Tilanne on silti sama kaikissa paikoissa Imatralla. Ihmiset eivät vain käy, Jokinen tietää.
RAVINTOLA Linnasaliin paikallisia on houkuteltu teemabuffet-pöydin ja vaihtuvin ruokalistoin. Ei ole tehonnut.
Ennen vanhaan tänne eivät päässeet muut paikalliset kuin nimismies ja apteekkari. Nyt tänne saavat kaikki tulla. Toivomme, että kynnys madaltuisi. Tällaista salia ei ole toista.
Linnasali on talvella päiväsaikaan suljettu. Aamupalan jälkeen 200 asiakaspaikkaa seisoo ylväässä salissa tyhjillään. Seuraavan kerran ruokaa saa illalla.
Asiasta on tullut meille palautetta, mutta päiväkävijöitä ei ollut kovinkaan paljon.
VALTIONHOTELLIN uudenkiiltävän hemmottelukylpylän kahvilassa muistetaan, että erään kerran paikalliset löysivät heille isommalla joukolla: BB-viikolla oli hyvä kahvi+pullatarjous.
Valtsussa koetaan, että yksittäisiä asiakkaita on vaikea lähestyä muilla kuin jo kokeilluilla keinoilla.
Imatralaiskatoa lukuun ottamatta Val-tionhotelli elää Jokisen mukaan nyt oikein hyvää aikaa.
KUVATEKSTI
Mika Strandén
Hieno paikka. Meni huonompaa suuntaan, kun Kellari muuttui Lifeksi.
Sanna Kaksonen-Hietala
Paikalla on hyvä imago. On hyvä, että se on Imatralla.
Anneli Jääskeläinen
Syystä tai seitsemännestä ei sinne tule mentyä. Ei vedä ruokapaikkana.
Tommi Villanen
Ei voi sanoa mitään,
kun en ole käynyt.
Antti Vehviläinen
Vieraiden vieminen on ongelmallista. Ei tiedä, onko auki vai ei.
Elina Metsi
80-luvulla se oli olohuone.
Timo Pellinen
Sitä käyttävät isommat yritykset koulutukseen. Markkinointi on suunnattu venäläisille.
Päivi Junna
Valtionhotelliin mentäessä laitetaan puku päälle.
Esa Liukka
Ulkomailta tulleet opiskelijatkin
ovat huomanneet sen. Valtionhotelli on
tärkeä juttu
paikkakunnalle.
Pekka Immonen
Imatran Valtionhotelli
Vuonna 1903 valmistunut jugendlinna. Sen suunnitteli arkkitehti Usko Nyström.
Alkuperäiseltä nimeltään Grand Hôtel Cascade.
Toimi sotilassairaalana vuonna 1917. Oli toisen maailmansodan aikana Kannaksen armeijan esikuntana ja jatkosodassa päämajan sotilashallinto-osastona.
Arkkitehti Ilmo Valjakan suunnittelema kongressiosa valmistui 1985. Linnaosa restauroitiin alkuperäiseen asuunsa 19851987.
Hotellissa on 137 huonetta ja 250 vuodepaikkaa.
Hotelli työllistää vakinaisesti kymmenen ja ravintolat kuusi henkilöä, kokonaisvahvuus on 25 henkilöä.
Hotelliasiakkaista 37 prosenttia oli viime vuonna venäläisiä. Osuus on kasvussa.
Rantasipi-ketjuun kuuluvaa hotellia on ylläpitänyt vuodesta 2005 Restel Oy. Kiinteistön omistaa ruotsalaisyhtiö Pandox.