Esa Vilenius
LAPPEENRANTA. Taiteilija Maire Pyykkö on opettanut vuosikaudet eri puolilla Suomea. Itse aikoinaan Tallinnan akatemiasta taideteolliseksi muotoilijaksi valmistunut Pyykkö opetteli muiden tekniikoiden ohessa klassisen akvarellitekniikan.
Akvarelleilla on ollut tavallaan kaksi imagoa. Herkkä ja hienovireinen, korkeasti taiteellinen akvarelli ja sitten vesivärit, joilla esimerkiksi koululaiset aikoinaan maalasivat innolla.
Denis Anishtshik muistuttaa, että vesiväreillä on ollut myös kolmas luonne. Niitä on käytetty kautta aikojen esimerkiksi muistiinpano- ja dokumenttikuvissa.
Maire Pyykkö kertoo, että algoritmimenetelmän idea välähti hänelle 18 vuotta sitten. Siitä lähtien hän on pohdiskellut erilaisten kuvien pilkkomista vaiheiksi. Siitä on tullut jopa sisäinen pakko.
-Nähdessäni uuden, mielenkiintoisen kohteen, alan usein heti pohtia miten sitä voisi kuvata algoritmilla.
MENETELMÄ kehittyi vuosien mittaan myös teknisten kokeilujen, esimerkiksi yksinkertaisesti suolan käytön avulla.
Akvarellisteilla on yleensä useita omia teknisiä konsteja, jotka he toki mieluiten pitävät omana tietonaan.
Algoritmeja Pyykkö sanoo kehittäneensä sadoittain?-?kasveista, eläimistä, ihmisistä, maisemista, rakennuksista…
Kerran eräs oppilas haaveili, että kunpa hän osaisi maalata kulleroita.
-Asia alkoi pyöriä mielessäni. Seuraavalla tunnilla oppilaat tekivät loistavia töitä, paljon mallia parempia kuvia.
PYYKKÖ vierastaa kopiointi-sanaa, vaikka taidekoulutuksessa jäljentäminen on aina ollut tärkeä opetusmenetelmä. Algoritmimenetelmä on niin väljä, että siinä voi heti ryhtyä soveltamaan omia ajatuksiaan.
Menetelmä ei ole varsinainen oikotie akvarellimaalaamiseen. Eikä se Pyykön mukaan sulje klassista menetelmää pois?-?päinvastoin.
-Idea on siinä, että menetelmä palkitsee vaivanäön nopeasti. Se innostaa jatkamaan.
Vasta pari kuukautta toimineet opetussivut (http://taidekoulu.arkmair.info/) ovat keränneet jo pari sataa opiskelijaa. Suomeksi ja venäjäksi ilmestyvillä sivuilla on käynyt pari tuhatta ihmistä Suomen länsirannikolta Tyynen meren itärannikolle asti.
TOISTAISEKSI sivut ovat olleet ilmaisia?-?näin ihmiset on saatu kokeilemaan niitä. Pyykkö ja Anishtshik miettivät miten niistä voitaisiin tehdä myös kaupallinen tuote. Se on oikeastaan niiden jatkuvuuden edellytys.
Taiteilijoiden haaveena olisi, että sivujen ympärille kehittyisi yhteisö, joka keskustelisi ja pitäisi vaikkapa nettinäyttelyitä. Myös yksilöllisen opetuksen mahdollisuuksia mietitään.
Sivut ovat niiden musiikkia myöten Denis Anishtshikin käsialaa (http://denisani.com/). Hän on aiemmin tehnyt sivuja muun muassa Lordille ja Muumeille.
-Nyt sivujen runko alkaa olla kunnossa.
Suunnitelmiin liittyy myös Pyykön miehen Arkadi Anishtshikin ideoiman lasityökoulun ja lasten kuvataitekoulun vieminen verkkoon.
KUVATEKSTI
Heli Blåfield
Maire Pyykkö maalaa ja kuvaa akvarellin vaiheet työhuoneessaan, Denis Anishtshik vie ne nettisivuille.
Algoritmi
Tarkasti määritelty ja päättyvä vaihesarja, jolla voidaan ratkaista ongelma.