SUOMEN kuvatuin yksittäinen luontokohde on Vuoksi. Sen kanssa kilpailee lähinnä Koli.
Tutkija Helena Komulainen kuvataiteen keskusarkistosta löytää 16 Koli-aiheista ja suunnilleen saman verran Vuoksi-aiheisia maalauksia, jotka ovat valtion taidemuseoiden hallussa.
Mutta Vuoksea on kuvattu myös sen rantojen, Niskakosken ja Harakan, nimillä.
Lisäksi Vuoksi-tauluja on runsaasti valtion laitoksissa ja yrityksissä.
Erityisesti Suomen taiteen kulta-aikana (18651910) Vuoksea kuvattiin innokkaasti. Albert Edelfelt, Akseli Gallen-Kallela ja Louis Sparre on jopa valokuvattu yhdessä maalaamassa Vuoksen kuohuja.
IMATRAN kaupungilla on huomattavat Vuoksi-taulujen kokoelmat. Museonjohtaja Eero Laajon mukaan kaupunki omistaa noin 30 Vuoksi-työtä.
Muutamia vuosia sitten kaupungin haltuun päätyivät myös Imatran Valtionhotellin hankkimat Vuoksi-taulut. Kun Alkon omistama Arctia luopui hotellitoiminnasta, taulut kulkeutuivat vuokralaisen mukana Helsinkiin.
Silloisen kaupunginjohtajan Tauno Moilasen vaikutusvallalla ja rahakeräyksellä ne saatiin takaisin Imatralle. Taulut on jälleen sijoitettu Valtionhotelliin.
Imatran taidekokoelmat syntyivät paljolti tehtaanjohtaja-mesenaatti Jalo Sihtolan ansiosta. Vuoksi-taulut olivat merkittävässä osassa hänen hankinnoissaan.
IMATRALLA on Suomen kaupungeista kokoluokassaan kaiketi paras kokoelma 1900-luvun taidetta. Vastaavia kokoelmia löytyy Joensuusta ja Helsingistä.
Laajon mukaan joskus on yksityisesti leikitelty ajatuksella, että jos vaikkapa Saimaankaupungin myötä Lappeenrannan, muun muassa Viipurin Taiteenystäviltä tulleet, suureksi osaksi 1800-lukua edustavat ja Imatran kokoelmat olisi yhdistetty yhdeksi kokoelmaksi.
MELKO tuntematon juonne Vuoksi-taiteen historiassa ovat venäläisten taiteilijoiden työt. Kaari Frilanderin pro gradu -tutkimus osoittaa, että myös venäläistaiteilijat kävivät Vuoksella maalaamassa aina vallankumouksen asti. Töissä oli paitsi taidokkaita, usein venäläisellä tavalla romanttisia öljymaalauksia myös piirroksia ja grafiikkaa. Näitä töitä on nyt muun muassa venäläisissä museoissa.
Itse Wassily Kandinsky kävi Imatralla häämatkallaan. Tuloksena oli aika hillitön naivistinen työ, jossa esiintyy Vuoksi, Valtionhotelli ja kirmaavia neitosia venäläisissä kansallispuvuissa.
VUOKSEA on ehkä tuotteliaimmin kuvannut Imatralla asunut, ukrainalaissyntyinen Nikolai Silverberg.
Tietenkin Vuoksesta on tehty runsaasti harrastajataidetta. Sitä on edelleen myynnissä melko runsaasti muun muassa nettihuutokaupoissa. Vuoksi-taidetta tutkinut nykyinen Tampereen taidemuseon tutkija Soila Kaipiainen sanoo niille olevan tyypillistä, että vesi virtaa niissä vapaana.
Vielä 1970-luvulla järjestettiin Vuoksi-aiheen maalauskilpailuja.
Juuri virtaava vesi on haastanut taiteilijoita. Laajon ja Kaipiaisen suosikki veden kuvaamisessa on Mikko Oinonen.
Eivätkö nykytaitelijat sitten saa virtaavasta vedestä kiinni?
Ateneumin intendentin Leena Ahtola-Moorhousen mukaan ei asia ole aivan näinkään. Esimerkiksi Leena Luostarinen on onnistunut siinä aika hyvin.
Kuvateksti
Tuuli Parikka
Akseli Gallen-Kallela, Imatra, 1893, vesiväri, Sihtolan Imatra-kokoelma
Aimo Kanerva, Niskakoski, 1946, vesiväri, Sihtolan Imatra-kokoelma
Mikko Oinonen, Vallinkoski, 1939, öljyväri, Imatran taideyhdistyksen kokoelma
Kullervo Koivisto, Kolme puuta Vuoksen varrella, 1944, öljyväri, Imatran taideyhdistyksen kokoelma
Tuomas von Boehm, Tainionkoski, Niskalampi, noin 1939, öljyväri, Sihtolan Imatra-kokoelma
Väinö Kamppuri, Kaksi puuta, 1937, öljyväri, Sihtolan Imatra-kokoelma
Uuno Alanko, Niskakoski, 1924, öljyväri, Sihtolan Imatra-kokoelma
Alfred Favorin, Imatra, öljyväri, Imatran kaupungin kokoelma