PÄ-Ä-Ä-ÄÄSIÄISEN kutsuhuuto kaikuu savitaipalelaisen Tuomo Käyhtyn lampolasta. Osa pikkukaritsoista on juuri avannut silmänsä elämänsä ensimmäiseen kevääseen. Kikkarakarvaiset nappisilmät saavat ällistellä maailman ihmeitä vielä pitkän aikaa. Näistä vuonista tulee viuluja ja kyljyksiä aikaisintaan ensi syksynä.
Käyhtyn katras edustaa rotevaa ja lihaisaa texell-rotua. Silti tarvitaan viiden, kuuden kuukauden kasvatus, ennen kuin lampaat 45 kilon painoisina ovat valmiita teurastettaviksi. Syötävää yhdessä puolivuotiaassa karitsassa on parinkymmenen kilon verran.
-Tuottajahinta on reilut kolme euroa kilolta. Kaupassa pala kuin pala näyttää maksavan vähintään kymmenen euroa, Käyhty laskeskelee.
ETELÄ-KARJALAN pienet ja kiviset pellot olisivat omiaan lampaiden laidunnukseen. Maakunnassa toimii kuitenkin vain runsaat 20 EU-tukea hakenutta yli kymmenen uuhen lammastilaa.
-Täkäläisen lammastalouden vähäisyys on seurausta hintakysymyksestä ja teurastusongelmista. Isot teurastamot eivät ota lammasta vastaan, Pro Agria Etelä-Karjalan lammastilaneuvoja Hanna Puolakka toteaa.
Suomalaisesta lampaanlihasta tuottajille maksettava hinta ei yllä edes EU:n keskitasolle. Nyt lampaanlihan hinta on nousussa, kun Uuden Seelannin lammastalous koki kovia viime syksynä. Miljoonia lampaita kuoli rajuissa lumimyrskyissä, eikä lihaa enää riitä vientiin entiseen tyyliin.
Teurastaminen on helpottunut, sillä Etelä-Karjalassa toimii jo kolme tilateurastamoa. Uusien pienteurastamojen avulla lampaanlihan saatavuus paranee, ja toivon mukaan lammasta halutaan pian ruokapöytään muulloinkin kuin pääsiäisenä.
Eläintenhoito on aina sitovaa ja työlästä ja tämä koskee myös lampaita. Laitumellakin eläimet tarvitsevat säännöllistä hoitoa ja valvontaa.
-Ja sitten on vielä tukipolitiikka. Lapissa lammastaloudelle on ollut paremmin tukia tarjolla, ja siellä alalla on ollut selvää nostetta, Puolakka huomauttaa.
Kaikista viime vuonna Suomessa tuotetuista noin 0,79 miljoonasta lampaanlihakilosta Etelä-Karjalan anti oli vain murusia. Vähemmän lampaanlihaa tuotetaan ainoastaan Kainuussa.
TUOMO KÄYHTY kertoo päätyneensä lampaankasvattajaksi päähänpiston seurauksena. Lypsykarjatilan tuotantosuuntaa piti vaihtaa ihottuman vuoksi, ja vielä 1990-luvun alkuvuosina lampaanhoito vaikutti järkevältä vaihtoehdolta.
-Sitten tuli EU ja lihan hinta laski. Vielä ennen jäsenyyttä tuottajahinta oli ihan toista luokkaa. Isosta karitsasta saattoi silloin saada melkein tonnin, Käyhty muistelee.
50 emolampaan katras antaa ainakin työtä riittävästi. Karitsointiaikaan maalis-huhtikuussa lammasmäärä melkein kolminkertaistuu, ja poikivat uuhet tarvitsevat lähes ympärivuorokautista valvontaa.
-Joskus synnytykset ovat vaikeita ja on hyvä olla apuna. Jos taas monta lammasta poikii samaan aikaan, pahnueet voivat mennä sekaisin ja emot alkavat hylkiä jälkeläisiään.
Hylätyistä vuonista tulee tuttipullolampaita. Lisäruokintaa tarvitaan myös silloin, jos emon oma maito ei riitä.
Toisin kuin perinteiset suomenlampaat texell-rotu lisääntyy vain keväisin. Käyhty ei kaipaa katraaseensa tasaisemmin jakautuvaa karitsointia.
-Kertarutina on parempi.
LAMMASROTUJA on maailmalla joka lähtöön ja Suomen tuotannossakin pitkälle toistakymmentä. Dalojen, dorsetien ja rygjien rinnalla kasvatetaan edelleen myös täkäläisiä alkuperäisrotuja, kuten kainuunharmasta ja ahvenanmaanlammasta.
Ahvenanmaanlammas luokiteltiin vielä joitain vuosia sitten uhanalaiseksi roduksi, mutta nyt se on yleistynyt nopeasti. Vaikka Ahvenanmaalla tuotetaan enemmän lampaanlihaa kuin muualla Suomessa, iso osa ahvenanmaanlampaista elää Manner-Suomessa.
Etelä-Karjalassa yksikään tila ei ole erikoistunut lampaiden jalostukseen. Puolakka mainitsee yhdeksi syyksi pitkät välimatkat.
-Pässihuutokaupat pidetään Pohjanmaalla, missä tiloja on enemmän. Täältä käsin on hankalaa lähteä viemään pässejä sinne myytäväksi. Mieluummin yksi lampuri lähtee matkaan ja tuo mukanaan siitospässejä toisillekin, Puolakka selvittää.
LIHAN ohella lampaista saadaan villaa ja taljoja. Luonteeltaan säyseinä ja kohtuullisen pienikokoisina ne sopivat hyvin myös lemmikeiksi. Vesakoiden ja heinien kurissa pitäjänä lammas on aivan ylittämätön.
Käyhtyn tilan villat toimitetaan Pirtin kehräämölle Mikkelin Hiirolaan, mutta muuten lampaiden tarjoamia mahdollisuuksia ei ole hyödynnetty. Talteen otetut taljatkin annetaan sukulaisille ja ystäville.
-Me ei olla markkinaihmisiä. Sitä paitsi maailmalta tulee myyntiin niin halpoja taljoja, ettei niiden hinta peitä edes suomalaisen taljan käsittelykustannuksia, Käyhty huomauttaa.
Käyhtyn katrasta kyseltiin joskus maisemanhoitotöihin, mutta isäntä ei innostunut tarjouksesta. Lampaita ei tee mieli päästää matkojen päähän, sillä kaikki eivät välttämättä ole eläinten ystäviä.
-Etenkin kuivina kesinä laitumilla voi myös olla huonosti syötävää. Muutenkaan lampaat eivät viihdy kauaa samalla laitumella.
SUOMALAISEN lampaanlihan tuotanto on viime vuosina ammattimaistunut, mutta alan kannattavuus on yhä alhaisempi kuin maataloudessa keskimäärin. Tilakohtainen pääluku kasvaa ja suurimmilla tiloilla on jopa yli 500 emolammasta.
Lammastalouden kehittäjien tavoitteet ovat kovat. Halutaan, että puolet Suomessa syödystä karitsanlihasta olisi kotimaista vuoteen 2015 mennessä. Kulutuskin saisi lisääntyä, sillä suomalainen syö nyt keskimäärin 600 grammaa lampaanlihaa vuodessa.
Tuomo Käyhty ei laajennuksia suunnittele. Hän on liikkeellä samalla asenteella kuin jääkiekkoilija Teemu Selänne: katsotaan kausi kerrallaan.
-Tämä ei ole mikään hassumpi homma, mutta ei tällä oikein tuloille pääse. Peltoa pitäisi olla EU-tukien vuoksi enemmän, ja toivonkin pojille muuta elämänuraa, Käyhty tunnustaa.
Jos joku aikoo vakavissaan alalle, Käyhty neuvoo investoimaan heti kättelyssä. Lampaille kannattaa rakentaa riittävän isot tuotantotilat, jotta lammastalous voidaan aloittaa noin 200-päisellä katraalla.
Kuvateksti
Janne Lehtonen
Pääsiäisen alla lampolassa riittää säpinää. Karitsoinnin myötä katraan päämäärä jopa kolminkertaistuu.
Texell-rotuiset lampaat ovat muodoiltaan pyöreämpiä kuin tutut suomenlampaat.
Tuomo Käyhtyn kesyimmät lampaat saavat oman nimen. Pullokaritsasta kasvatettu Iitu eli tilalla kymmenen vuoden korkeaan ikään asti.
Lammas käy myös lemmikiksi.
Tämä ei ole mikään hassumpi homma, mutta ei tällä oikein tuloille pääse.
Tuomo Käyhty
Täkäläisen lammastalouden vähäisyys on seurausta hintakysymyksestä ja teurastusongelmista.
Hanna Puolakka