Petteri Värtö
Lukuvuosi vetää viimeisiään kouluissa. Entiseen aikaan se merkkaisi osalle oppilaista ehtolaiskuulusteluihin valmistautumista. Nykyaika on armeliaampi.
Näppituntuma on, että ehtoja annetaan hyvin vähän. Ne hoituvat erilaisin tukitoimenpitein. Mieluummin sovitaan vanhempien kanssa, että koko luokan kertaaminen voisi olla oppilaalle järkevämpää, jotta yleiset valmiudet parantuisivat ja jotta tämä voisi kypsyä, Itä-Suomen koulun rehtori Petri Kyyrä kertoo.
Kyyrä on puhunut venäjänopetuksesta paljon tänä lukuvuonna. Ennen juuri venäjä merkitsi ehtoja ja luokan tuplausta erityisesti Lappeenrannan lyseossa.
Omasta vuosiluokasta selvisi luokka ja vuosi -systeemillä ylioppilaaksi neljä oppilasta. Minä olin näistä yksi. Kirjoitin vuonna 1964, Taito Salmi sanoo.
Salmi on lehtori Anna Wolkoff-Nissisen (19011983) oppilaita. Erityistukea ehtojen välttämiseksi ei tuolloin annettu eikä vanhempien kanssa neuvoteltu.
Pakkovenäjä kuulostaa hurjalta, mutta on historiallisesti oikeutettu termi. Venäjän opettaminen ensimmäisenä vieraana kielenä alkoi lyseossa vuonna 1946. Taustalla oli jatkosodan rauhansopimus, jonka perusteella opetus alkoi suunnilleen 15:ssä valtion koulussa. Pakko tosin koski vain osaa koulun oppilaista.
40 oppilaan luokkia oli kaksi. A-luokka muodostui maalaispojista, jotka lukivat venäjää (oppikoulun) toiselta luokalta, kaupunkilaispojat lukivat saksaa B-luokalla. Kun luokkia tuli kolme, B-luokka jatkoi saksaa, A-luokka teki jaon kahtia: ykkösille tuli venäjä, kakkoset lukivat C-luokalla saksaa, Salmi kertoo.
Salmi, lemiläislähtöinen yksinhuoltajan poika, pitää tilastollisesti outona sitä, että venäjänlukijat olivat enimmäkseen maalaispoikia ja yksinhuoltajien lapsia.
Lyseon historia tuntee venäjää lukeneita herraspentuja, mutta vähän. Aakkosjärjestys olisi ollut objektiivinen kriteeri, nyt osa pääsi kuin koira veräjästä.
Pitkän venäjän opettaminen Wolkoff-Nissisen johdolla jatkui Lappeenrannan lyseossa vuoteen 1971. Muut koulut liukenivat rauhansopimuksesta nopeasti.
Venäjän opiskelu oli hajanaista ja opetusolot vaikeammat, sillä oppikirjat olivat avuttomia. Koulujen veruke oli, että opettajat eivät ole taitavia, Salmi sanoo.
Nykyinen keskustelu venäjän opetuksesta on valvontakomissiota paremmalla pohjalla. Opettajiakin on Kyyrän mukaan riittävästi koko maan tarpeita varten.
Alkuvaiheessa voisi olla hankaluuksia, mutta ainakin alkeistason venäjän opetukseen opettajia löytyy. Meilläkin kahta paikkaa haki useita hyviä hakijoita.