Imeväisestä isoäitiin imatralaisen juomataakka on 172,1 litraa vuodessa. Se on edelleen Suomen kärkipäätä.
Vakavan päihdeväkivallan yleisyys on kaksinkertaista Lappeenrantaan verrattuna.
Hannu Ojala
Eletään syyskuuta 2002.
Toimituksen pöydän ääressä istuu Stakesin tiedustelija Ilmari Larjavaara. Hän haastattelee, ja minä kerron kaikki.
Yhdeksän vuotta myöhemmin en voi muistaa, mitä tuli sanotuksi. Larjavaaran Stakesille koostama raportti Itäviina julkaistiin seuraavana vuonna. Sisälläni liikahtaa.
Kuvaus, arvio ja ennuste Imatraa saastuttavasta itäviinasta ei ole synkkä. Se on musta.
Varsin näkyvä piirre Imatralla on nuorison vahva itäviinan käyttö. Nuorison juomiseen kerrotaan liittyvän erityisiä ilmiöitä, kuten isoja kotijuhlia, joissa juodaan juuri itäviinaa, ja nuorisolle itäviinaa anniskelevia salakapakoita. Kaikkein nuorimmat eli 1015-vuotiaat juovat eniten itäviinaa, ylipäätään paljon ja juuri pirtua. Pirtuhulluuden vallassa nuoret tekevät itsemurhia, hukkuvat, putoavat silloilta, joutuvat liikenneonnettomuuksiin ja paleltuvat hengiltä.
Ei tarvita kahta arvausta, herättikö Stakesin raportti numero 273 ilmestyttyään laajan keskustelun itäviinan haitoista. Ne jotka eivät lukeneet, siirsivät sen pölyttymään hyllyyn. Raportin lukeneet suorastaan piilottivat: väärää imagoviestintää.
Lähteinä käytetyt ja nimettöminä esiintyneet haastatellut olivat hyvin informoituja, näköalapaikoilla työskennelleitä kaupungin ja valtion virkamiehiä.
Tutkijan ei kannata Imatralla haastatella itäviinan käyttäjiä, sillä viranomaiset tuntevat kaupungin tilanteen heitä kokonaisvaltaisemmin.
Asiaa ei parantanut, että vertailu Lappeenrantaan oli kaikkea muuta kuin mairitteleva.
Toisaalta ilmeisesti myönteinen perusasenne on tehnyt Imatrasta Suomen vilkkaimman itäviinakaupungin. Näine piirteineen Imatra on läheisen Lappeenrannan lähes täydellinen vastakohta, päättää Larjavaara Imatran osalta paikkakuntakohtaisen raportointinsa.
Ylikomisario Seppo Immonen toimi 2000-luvun alussa Imatralla järjestyspuolen komisariona. Hän valmisteli samaan aikaan graduaan poliisin ammattikorkeakoulussa, ja opinnäytetyötään varten haastatteli imatralaisia nuoria. Asema ja oma mielenkiinto tekivät hänestä tärkeän linkin Larjavaaran projektiin.
Olihan tuo Ilmarilta aika värikästä, Immonen kommentoi nyt raportin suorasanaista kerrontaa.
Tiedetään, että Imatran nuoret eivät menehtyneet pirtukinkereissään.
Viranomaisten huoli oli kymmenen vuotta sitten perusteltua. Itäviinan yleisyydestä ei kenelläkään ollut käytettävissä luotettavia tietoja, mutta siitä keskusteltiin paljon, etenkin pirtusta.
Samaan aikaan oltiin vielä avaamassa Imatran rajanylityspaikkaa kansainväliselle liikenteelle.
Synkimmissä arvioissa on ennustettu alkoholikysymyksen luisuvan hallinnasta. Lärvit ovat viiden minuutin päässä.
Uhkakuvia oli paljon, mutta onneksi niistä mikään ei ole toteutunut. Keskustelussa oli varmasti reippaasti liioittelua ja näkemykset yksipuolisia, mutta silloin koko juttu oli aivan erilainen kuin nyt, Immonen sanoo.
Alkoholin myyttisin muoto oli puolikkaan muovipulloissa Venäjällä myyty Royal American -pirtu.
Immonen muistaa, kuinka nuoret kertoivat käyttäneensä pirtua bileissään booliensa terästykseen.
Siellä on aina pirtua. Kukaan ei osaa sanoa mistä se tulee, mutta sitä on saatavilla, hän muistelee saamiensa vastausten sisältöä.
Ilmiön outous oli siinä, että pullot puuttuivat. Tämä ihmetytti ammattilaisia tullin rikostiedustelussa. Muista viinoista poiketen tyhjiä pirtupulloja tavattiin erittäin harvoin.
Immonenkin on taipuvainen uskomaan, että pirtusta tuli eräänlainen yleiskäsite viinalle samaan tapaan kuin itäviina tarkoitti kaikkea Venäjältä tuotua alkoholia. Oli paradoksi, että oikeammin itäviina oli suurelta osin Suomesta tai Suomen kautta Venäjälle vietyä tavaraa.
Pirtu ja itäviina marssivat käsitteinä historiaan, kun Suomi alensi alkoholiverotusta vuonna 2004.
Alkoholista johtuvat ongelmat eivät ole poistuneet. Seitsemässä vuodessa alkoholin kokonaiskulutus on noussut Imatralla asukasta kohti kahdeksalla prosentilla ja on yli neljänneksen Lappeenrantaa suurempi, vaikka Imatran asukkaiden keski-ikä on naapuria korkeampi.
Kulutuksen ero näkyy oikeushallinnon tilastoissa.
Imatralla on sama määrä vangitsemiseen johtavia vakavia päihderikoksia kuin Lappeenrannassa, vaikka väkiluku on puolet pienempi, Immonen toteaa.
Viranomaisten uusin huoli kohdistuu iäkkäisiin naisiin, joiden lisääntyneestä alkoholin käytöstä on selviä viitteitä.
Lonkero tuo lohtua yksinäisyyteen, mutta Immonen pelkää terveyden rapautuvan ennenaikaisesti muutamassa vuodessa.
Ongelma ei ole niinkään vauvasta vaariin vaan mummeliin.
Itäviina on Imatran rajanylityspaikalla pienentynyt povitaskuun mahtuvaksi ilmiöksi. Tankkaustupakat ja povipullo ovat yleisesti tunnettuja käsitteitä.
Normalisoituneen tilanteen mittariksi käy tullin käyttämä kuution kaatoviinasammio. Se täyttyy edelleen samaan tahtiin kuin neljä vuotta sitten, vaikka liikenne on kaksinkertaistunut.
Tullin näkemys vahvistaa jo Larjavaaran raporttiin kirjatun päätelmän itäviinan suosion hiipumisesta. Pienimuotoinen puljaaminen muuttui 2004 taloudellisesti kannattamattomaksi sekä suomalaisille että venäläisille.
Suurin voittaja on Suomen Alko. Siellä käyvät nyt suomalaiset ja venäläiset. Viime vuonna Alkon arvonlisäveroton tax free -myynti Venäjälle oli 650 000 euroa.
Tänä vuonna kasvu on ollut 70 prosenttia ja Imatralla 60 prosenttia, kertoo Mansikkalan Alkon myymäläpäällikkö Toni Matilainen.
Veroton kauppa on keskittynyt Lappeenrantaan ja Imatralle. Matilaisen mukaan Lappeenrannan Prisman Alkon osuus verottomasta myynnistä on kolmannes.