Kaisa Härkisaari
Parikkalan onni on Joensuuhun vievä junarata ja Kuutostie. Arkiaamupäivänä kunnan keskustaa halkovalla Parikkalantiellä on vilkasta. Huomattavasti vilkkaampaa kuin alle kuuden tuhannen asukkaan kunnassa voisi odottaa olevan.
Eikä kadun varrella ole yhtään tyhjää liiketilaa, kuten monissa pienissä kunnissa on. Kun joku kauppa lopettaa, uusi tulee tilalle, kunnanhallituksen puheenjohtaja Ari Berg huomauttaa.
Kunnanhallituksen puheenjohtaja tiivistää syyn vilkkaalle keskustaelämälle.
Parikkala on maantieteellisesti pelipaikalla.
EteläKarjalan pohjoisin kunta on monien rajojen seutua. Idässä seutua hallitsee Venäjän raja, pohjoisessa siintää PohjoisKarjala ja lännessä kurottaa Savo. Rajanylitykset näkyvät ja tuntuvat kunnan elämässä.
Bergin mukaan venäläisturistien määrä on lisääntynyt ja ylittänyt aikaisemmin ykkösturistien paikkaa pitäneet saksalaiset. Lähiseutujen mökkiasukkaille ja kauttakulkeville lomalaisille Parikkala on kesäinen ostoskeskus.
Savon läheisyys sen sijaan näkyy ja tuntuu väestössä. Eteläkarjalainen avoimuus on hieman hiipunut ja savolainen varautuneisuus vallannut alaa.
Väestö
Parikkalantien varrella kahvilan terassilla istuu tyypillinen osittain parikkalalainen.
En minä oikeasti asu täällä, vietän vain kesät ja joulut seudulla, Tiina Kosonen naurahtaa.
Kadun toisella puolella ruokakaupan edustalla on toinen Parikkalan seuduilta lähtenyt. Marja Sinkkonen kertoo, että hänellä on juuret vahvasti Parikkalassa.
Sekä isäni että äitini isovanhemmat ovat kotoisin Parikkalasta.
Sinkkonen ei ole enää kesäasukas, vaan hänestä on tullut paluumuuttaja. Nyt kahdeksan vuotta Parikkalassa asunut Sinkkonen on tyytyväinen kotikuntaansa, mutta korostaa, että kaikkia kaupungin ikärakenne ei miellytä.
Jos olisin nuorempi, en jäisi. Eihän täällä ole mitään.
Kunnanhallituksen puheenjohtaja vahvistaa, että kunnan väestö on vanhusvoittoista.
Ikääntynyttä väestöä on keskimääräisesti enemmän, mutta viime vuosina syntyvyys on lisääntynyt jonkin verran. Ja se on tärkeä muistaa, että Parikkala ei ole muuttotappiokunta, vaan kuolleisuus on huomattavasti suurempi kuin syntyvyys.
Elanto
Liioittelematta voi väittää, että kesäasukkaat ja turistit ovat Parikkalalle elintärkeitä. Kaupat, ravintolat ja matkailupalvelut pitävät Parikkalan leivässä. Parikkalan keskustassa kahvila-ravintolaa pitävä yrittäjä Johanna Huikko tuntee ja näkee kuinka kesäasukkaat elävöittävät keskustaa.
Kesäisin täällä on aina pöydät täynnä, mutta talvella on toista. Tammimaaliskuu on välillä melkoista kituuttamista, sillä silloin on todella rauhallista, Huikko kertoo.
Palvelualojen jälkeen Parikkalan suurin työllistäjä on maa-, metsä-, ja kalatalous.
Edelleen 20 prosenttia kunnan työikäisistä saa elantonsa maataloudesta, kunnanhallituksen puheenjohtaja Berg kertoo.
Hän antaa käytännön esimerkit kotitalonsa lähistöllä sijaitsevista maatalousyrittäjistä.
Maidontuotanto työllistää paljon, sitten on myös lihan- ja siipikarjan tuottajia.
Berg kokee, että Parikkalan sijainti rajaseudulla on kunnan elämälle ja elinkeinoille valttikortti.
Olemme jo pitkään viritelleet Parikkalan rajanylityspaikan kansainvälistämistä. Tästä on Laatokalle ja Valamon seudulle vain 40 kilometriä matkaa. Jos rajanylityspaikka avattaisiin, se olisi meille huomattava mahdollisuus.
Maisema
Parikkalan keskustassa on Rantapuiston uimaranta, joka on helteisenä päivänä lähes tyhjä.
Luulen, että kaikki muut ovat Likolammen rannassa, jossa on uimala, toteaa hiekkarannalla loikoileva Eija Tiitta.
Tiitan lapset leikkivät lämpimässä Simpelejärven vedessä ja äiti nauttii auringosta. Myös Tiitta on vieraileva kesäasukas. Hän asuu perheineen Espanjassa ja tulee joka vuosi kesälomiksi Suomeen.
Luulen, että monet täällä asuvat eivät huomaa kaikkia hyviä asioita, Tiitta pohtii.
Järvimaiseman rauhassa on Tiitan mukaan hyvä viettää kesälomaa. Tai viipyä pidempään, jos se vain olisi mahdollista.
Muuttaisin tänne, jos Parikkalassa olisi tarjolla töitä, hän toteaa.
Vesi on kunnassa hallitseva elementti. Kunnanhallituksen puheenjohtaja kertoo, että 20 prosenttia kunnan pinta-alasta on vettä. Simpelejärven rannat ovat hänen mukaansa Parikkalaa parhaimmillaan.
Järvi, jonka taustalla on maalaismaisema kuvaa hyvin Parikkalaa, Berg pohtii.
Toki Parikkalaan kuuluu myös esimerkiksi maalaiskyliä sekä Rasvaniemen ja Kesusmaan kumpuilevat maisemat, hän lisää.
Parikkalan keskustamaiseman helmiä sen sijaan on vanha rautatieasemarakennus. Parikkalan kunta osti aseman, perusti sinne kahvilan ja onnistui pitämään aseman toimivana Valtion Rautateiden pysäkkinä.
Tunnelma
Kesäisen Parikkalan tunnelma on kunnanhallituksen puheenjohtajan puheiden mukainen.
Mukava ja leppoisa. Karjalaisuus näkyy, mutta siihen sekoittuu hieman savolaisuutta, Berg luonnehtii.
Kesällä kaikki on leppoista ja mukavaa, mutta talvella suomalaisia kyliä ja kaupunkeja kohtaa toinen todellisuus. Eija Tiitta pohtii kotiseutunsa hyviä ja huonoja puolia.
Parikkalassa parasta on tietysti perhe ja suku, mutta myös rauhallisuus. Huonoja puolia, no, se sama rauhallisuus, espanjalaistunut kesäasukas nauraa.
Parikkalan onneksi, moni suomalainen pitää seesteisestä tunnelmasta.
Ravintolayrittäjä Huikko on syntyperäinen parikkalalainen ja elävä poikkeus pikkukuntia piinaavaan sääntöön. Hän opiskeli Helsingissä, mutta muutti heti valmistuttuaan takaisin. Eikä hän halua muuttaa pois.
Minusta se on asennekysymys. Mikäs täällä on ollessa, Parikkala on turvallinen ja rauhallinen asuinpaikka, ravintolayrittäjä pohtii.
Nähtävyys
Parikkala tarkoittaa monelle ulkopaikkakuntalaiselle yhtä asiaa: patsaspuistoa. Jos Kuutostien varrelta jaksaa koukata Parikkalan keskustaan asti, löytää paikallisten mielestä suurimman nähtävyyden, keskustan vierellä liplattavan Simpelejärven.
Jos Johanna Huikolle tulisi vieras, hän veisi tämän järven rannalle kesämökille.
Toki myös Siikalahti ja Parikkalan kirkko sekä Uukuniemi ovat kauniita paikkoja, hän luettelee.
Siikalahti on joidenkin lintubongarien mukaan Suomen paras lintujärvi.
Siikalahdelle kannattaa mennä erityisesti keväällä, jolloin muuttolinnut saapuvat, Berg suosittelee.
Juttusarja esittelee kesän aikana EteläKarjalan pikkukuntia. Sarjan aiemmat osat ovat Rautjärvi, Taipalsaari, Luumäki ja Savitaipale.