Daniel Wallenius
LUUMÄELLÄ pyyhkii ainakin toistaiseksi hyvin. Veroprosentti on Etelä-Karjalan alhaisin. Tilinpäätöskään ei ole ollut alijäämäinen vuosikymmeniin.
Synkempiä pilviä Luumäen taivaalle nostaa se tosiasia, että kunnan saamat valtionosuudet putoavat uusimman arvion mukaan ensi vuonna 670 000 euroa, eli noin yhden veroprosentin verran. Kunnanjohtaja Terttu Heimala pitää kunnan tulevaisuutta haastavana, mutta kuntaliitos ei ole ajankohtainen.
Kovasti siellä hallitusohjelmassa julistetaan uutta kuntarakennetta. Jää nähtäväksi, mitä se sitten lopulta tarkoittaa. Näkisin kuitenkin, että Luumäellä on Etelä-Karjalan maalaiskunnista parhaat edellytykset pysyä itsenäisenä.
Vuodenvaihteessa eläkkeelle jäävä Heimala ei halua, että Luumäkeä pidetään Etelä-Karjalan Laihiana tiukasta taloudenpidosta huolimatta. Kireillä kukkaronnyöreillä halutaan vain taata palvelut.
Ja palveluita myös löytyy. Kunnassa on oma lukio ja liikuntapaikkoja lähes joka lähtöön aina jäähallia myöten. Seuraavaksi remonttiin menee kirjasto. Tekemistä riittää ainakin uimarannalla hellepäivästä nauttineiden Christa Pesun ja Kaisa Urosen mielestä.
Onhan tämä aika pieni paikka, mutta täällä voi tehdä melkein mitä vain, Pesu toteaa.
Väestö
LUUMÄELLÄ on noin 5 100 asukasta. Puolitoista prosenttia heistä on ulkomaan, lähinnä Venäjän, kansalaisia.
Kunnan suurin väestökeskittymä on noin kahdentuhannen asukkaan Taavetti. Kakkosena tulee reilut kymmenen kilometriä Taavetista Lappeenrantaan päin oleva Jurvala noin 800 asukkaallaan.
Elintilaa riittää, sillä kokonaispinta-alaltaan 860 neliökilometrin kokoinen Luumäki on Etelä-Karjalan kolmanneksi laajin kunta heti Lappeenrannan ja Ruokolahden jälkeen.
Luumäen väkimäärä ei ole missään vaiheessa muuttunut dramaattisesti. Asukkaista reilu neljäsosa on yli 65-vuotiaita. Kuolleisuus on syntyvyyttä suurempaa, mutta muuttovirta pitää asukasluvun tasapainossa.
Kesäisin Luumäen väkimäärä lähes tuplaantuu. Loma-asuntoja on yli 3 000, joista suuri osa kuuluu ulkopaikkakuntalaisille.
Muuttoliikkeen on huomannut torilla vihanneksia ja marjoja kaupitteleva Helena Ilves. Hän on asunut Luumäellä lähes 40 vuotta. Kaikkia kunnan asukkaita hän ei enää tunne.
Naapurinsa täällä tuntee jokainen, mutta kylillä käydessä on alkanut tulla vieraampaa väkeä vastaan, hän toteaa.
Nuorten tie vie väkisinkin pois Luumäeltä viimeistään lukion jälkeen, sillä ammatillista tai korkea-asteen koulutusta ei kunnassa järjestetä.
Yläasteen jälkeen pitää varmaan lähteä, kahdeksannen luokan syksyllä aloittava Uronen pohtii.
Elanto
OMAN KUNNAN alueelta elantonsa hankkii lähes kaksi kolmasosaa luumäkeläisistä. Loput käyvät sorvin ääressä Kouvolassa tai Lappeenrannassa. Suurin työllistäjä on Luumäen kunta itse.
Elinkeinorakenne poikkeaa maan keskiarvosta suhteellisen paljon. Palveluammattien parissa työskentelee vain reilu puolet työssäkäyvistä kuntalaisista. Alkutuotanto, eli maa-, metsä- ja kalatalous, sen sijaan työllistää lähes viidesosan. Työttömyys keikkuu neljäntoista prosentin kieppeillä.
Luumäkeläiset ovat yritteliästä porukkaa. Erilaisia pienyrityksiä on melko suuri määrä. Taavetista löytyy äkkivilkaisulla ainakin tilitoimisto, kangaskauppa, urheilu- ja kodinkoneliike sekä pari baaria.
Oikeastaan vain vaatteet pitää hakea muualta, Ilves sanoo.
Palvelut ovat enimmäkseen keskittyneet Taavettiin. Jurvalasta ne ovat vähentyneet.
Ennen täällä oli kolme pankkia, kaksi kauppaa ja kaksi baaria. Nyt on enää kauppa ja baari, harmittelee ikänsä Jurvalan kulmilla asunut Jussi Säkäjärvi.
Myös lähistöllä sijaitsevalla motellilla on takavuosia hiljaisempaa. Kylällä muistellaan kaiholla aikoja, jolloin motelli oli viikonloppuisin tupaten täysi.
Ei kehtaa edes sanoa, millaista meno joskus oli, Säkäjärvi muistelee.
Maisema
LUUMÄEN halkaiseva Kuutostie on kunnan sydän. Pelkästään sitä pitkin ajamalla menettää paljon, sillä taajamista näkee vain vilauksen.
Taavetti on vihreä. Puita ja pensaita on paljon ja alue on siisti. Rakennukset ja pihat ovat hyväkuntoisia ja hoidettuja.
Rakennuskanta on pääosin 1980-luvulta, eikä välttämättä hivele kaikkien silmää. Kunnantalo vaikuttaa pikkukunnalle melko pramealta. Ehkä se toimii eräänlaisena lihavien vuosien maamerkkinä.
Taajaman takana alkava teollisuusalue on hieman rähjäisempää. Yrityksiä on joka lähtöön autokorjaamosta betonifirmaan. Joka lähtöön on myös metalliromua. Alue on usean vanhan auton ja maatalouskoneen viimeistä edellinen leposija.
Parin kilometrin pikkutieseikkailun jälkeen löytyy Carl Ludwig Engelin suunnittelema Luumäen kirkko. Suurikokoisen kirkon vieressä on idyllinen ja siisti hautausmaa, jossa lepää myös presidentti Svinhufvud.
Jurvalassa on Taavettia ankeampaa. Tyhjä K-kauppa on myytävänä ja Paikallisen baarin toinen pääty tyhjänä. Tien varresta löytyy hylätyn näköinen, mutta ilmeisesti edelleen jossain käytössä oleva vanha meijeri. Maitoa sinne ei ole viety yli 20 vuoteen.
Tulihan siellä kouluaikoina käytyä juustoa maistelemassa. Silloin Luumäen juusto oli maan ykkösluokkaa, muistelee laituria veteen nostava Sami Veikkanen.
Tunnelma
AURINKO ja helle ovat saaneet luumäkeläiset sankoin joukoin uimarannalle. Uimakouluohjaaja seisoo matalassa rantavedessä ja kannustaa lapsia hyppäämään peräänsä.
Taavetissa käy vilske. Autoja kulkee kylänraittia tasaiseen tahtiin. Ihmiset lopettelevat työpäiväänsä ja käyvät kaupoissa täydentämässä ruoka- ja juomavarastojaan viikkoa varten. Torikauppiaatkin pakkailevat viimeisiä vihanneksiaan pois. Taavetin torilla käydään kauppaa kuusi päivää viikossa.
Ennen vanhaan tori oli Joukolan kentällä lauantaisin ja mummot kävivät siellä myymässä leipää. He olivat kuitenkin kaupanneet kaiken puhelimessa jo edellisenä iltana, joten tori kesti vain vartin, Ilves muistelee.
Jurvala on eloisan Taavetin lähes täydellinen vastakohta. Paikallisessa tavernassa törmää palaan mennyttä maailmaa. Se on sisustukseltaan ja tunnelmaltaan kuin Esson baarit lapsuuden automatkoilta. Sisällä käryää rasva ja terassilla tupakansavu. Oluenjuonnin lomassa muistellaan menneitä tapahtumia ja kirotaan S-ryhmä yrittäjyyden pilaajana.
Terassiparlamentin toivelistalla on, että valtatietä ei siirrettäisi Jurvalasta ja kunta pysyisi itsenäisenä. Tarinoita olisi vaikka muille jakaa, mutta lehtiö ja kamera sulkevat paikallisten sanaisen arkun.
Säkäjärvi, Sami ja Antti Veikkanen sekä Seppo Juntunen ovat saaneet laiturinsa Kivijärveen. Yksi projekti on takana, eikä uusia ole vielä suunnitteilla.
Kalastus on se loppukesän projekti, Juntunen sanoo.
Nähtävyys
JURVALAN tavernalta puolisen kilometriä Lappeenrantaan päin, asuntovaunujen ja pienen koivikon takana on outo, muovinen hökkeli. Pihan koivut ovat kasvaneet talon nurkilta myötäillen sen pyöreitä seinäpintoja. Toimintaa ei paikan ulkonäöstä päätellen ole hetkeen ollut. Pihakin on suljettu puuaidoilla.
Ilmeisesti kahvilana aikanaan toiminut rakennus on yksi Matti Suurosen aikanaan suunnittelemista sarjavalmisteisista Venturo-taloista. Niiden idea oli olla halpoja, kevyitä sekä helposti koottavia. Tuoteperheeseen kuului lisäksi erilaisia, muovisia asuintaloja, huoltoasemia, kioskeja ja liiketiloja.
Öljykriisi tappoi muovitalotuotannon 70-luvulla. Kuutioita ei ole jäljellä kovin montaa, joten niistä on tullut todellisia harvinaisuuksia. Luumäen yksilö lienee viimeisiä alkuperäisellä rakennuspaikallaan säilyneitä.
Muovisen rakentamisen tulevaisuutta ei koskaan tullut. Venturo kuitenkin istuu hiljenevään kylämiljööseen hyvin. Sen ohi pyyhkivät niin venäläisten rekat kuin aikakin.