Anssi Silvennoinen
LAPPEENRANTA. Jarkko Rantala kulkenut värikkään tien salibandyn puulaakituomarista maailmanmestarivalmentajaksi.
Liki kahden vuosikymmenen ura salibandyn kaltaisessa nuoressa lajissa on kuin iäisyys.
Taipalsaarelainen perheenisä ja yrittäjä on elänyt mukana lajin kehittymisen opiskelijapelailusta Olympiakomitean tunnustamaksi kansainväliseksi huippu-urheiluksi.
-Kai siinä jonkinlainen innostuminen asiaan on ollut punaisena lankana. Innostuksen pitää näkyä valmentajasta, 43-vuotias Rantala toteaa.
-?On tuossa jokunen tuttu ainakin lajin ansiosta löytynyt. Kovin usein ei tarvitse pelejä yksin katsomossa seurata missään päin Suomea.
TYÖN, PERHEEN ja salibandyn yhteensovittaminen kysyy taitavaa ajankäytön suunnittelua.
-Eletään hetkessä, Rantala virnistää.
-Aika monena päivänä suunnitelmat menevät uusiksi. Vaimoa pitää kiittää paljosta. Hän on itsekin pelannut NST:ssä ja tietää, millaisia lajin vaatimukset ovat.
VIIME KEVÄÄNÄ Rantala sai kaulaansa noin 15 vuotta kestäneen valmennusuransa toistaiseksi kirkkaimman palkinnon, kun Suomen poikien maajoukkue voitti MM-kultaa. Pesti jatkuu myös seuraavan kaksivuotisen MM-kisaperiodin.
Rantala tuntee itsensä enemmän manageriksi ja kasvattajaksi kuin valmentajaksi. Taktiikan sijaan Rantalaa kiinnostaa enemmän joukkueen arvomaailma, mikä näkyy käytännössä Taipalsaaren Kisan C2-poikien toiminnassa.
-Olemme opettaneet pojille kättelyt, silmiin katsomiset ja hatun ottamisen pois päästä.
RANTALAN MUKAAN hyvä ilmapiiri ja riittävän korkea vaatimustaso ovat tärkeimmät edellytykset joukkueen menestymiselle.
-Pelaajan pitää tuntea ja näyttää siltä, että tämä on siisti juttu.
-Ihmisillä on taipumus ajautua menemään sieltä, mistä helpoimmalla pääsee. Maajoukkueessa vaatimustason pitää tietysti olla kovempi ja toiminnan laadukkaampaa kuin seurajoukkueissa on edes mahdollista.
Jatkuva mahdollisuus itsensä kehittämiseen on syy, miksi Rantala on ja pysyy valmennuspuuhissa.
-Kun valmentaja alkaa puhua, että kymmenen vuotta sitten tämä oli hyvä juttu, voi alkaa katsella muita hommia.
VALMENTAJAT haluavat pelaajiltaan huipputasolla entistä kovempaa ja fyysisempää salibandya. Tästä kehityksestä Rantala on huolissaan.
-En halua nähdä kovempia taklauksia, vaan haluan säilyttää salibandyn taitolajina. Salibandyn pitää mennä taito edellä.
-Vaadin tosin samaa itsekin, koska pelaajien fyysiset ominaisuudet ovat entistä parempia. Ei tarvitse olla Einstein nähdäkseen, että tila ja aika tulevat vähenemään meidän lajissa samaan tapaan kuin jääkiekossa ja jalkapallossa on käynyt.
KUVATEKSTI
Tuuli Truhponen
Saimaalla veneily tarjoaa Jarkko Rantalalle henkireiän arjen aherruksesta. -?Lapset ovat ensimmäisenä päivänä veneessä aina vähän levottomia, mutta kummasti jokin siinä sitten rauhoittaa myös heidät.
Jarkko Rantala
s. 24.6.1968 Hartolassa.
Toimitusjohtaja kuljetusalan yrityksessä.
Perheeseen kuuluu Tuuli-vaimo, 12- ja 10-vuotiaat pojat sekä 4-vuotias tyttö.
Valmentaa salibandyssa Suomen poikien maajoukkuetta, Pontuksen Nousevan Voiman miehiä 2. divisioonassa ja Taipalsaaren Kisan C2-poikia, jonka nimeää ykkösjoukkueekseen.
Suomen poikien MM-kultavalmentaja keväältä 2011.
Valmensi lappeenrantalaisen NST:n naiset liiganousuun kaudella 2001-2002 ja seurahistorian ensimmäiseen SM-mitaliin, pronssiin, 2004-2005. Valmensi NST:n miehet seurahistorian ensimmäisiin liigan pudotuspeleihin 2007-2008.
Pelasi Sammonlahden Pojissa ja valmensi Sammonlahden Bandyn naisia ja oli mukana yhdistämässä molempia seuroja Nakkisormiin vuonna 1996.