Ilpo Leskinen
RUOKOLAHDEN rautakautinen kerrostuma paksunee vuosi vuodelta. Ruokolahdelta on löytynyt jo yli 40 esihistoriallista esinettä, kun vuosi sitten tuoreita löytöjä oli 21.
Viime vuonna esineitä tuli erityisen paljon esiin Salosaaresta, pitkin saaren keskiosan ylänköaluetta. Kyläjärven rannan lisäksi on löytynyt uusia kohteita.
LÖYTÖJEN takana ovat ruokolahtelaiset, metallinetsintää harrastavat Pertti ja Kari Hyvärinen. He ovat jatkaneet etsintää Etelä-Karjalan museon siunauksella Rasilassa, Haloniemessä, Salosaaressa ja Virmutjoella.
Kulunut vuosi oli etenkin laadullisesti menestyksekkäin.
Kaikki, mitä Etelä-Karjalan rautakaudesta on aiemmin sanottu tai kirjoitettu, on mennyt uusiksi, amanuenssi Jukka Luoto Etelä-Karjalan museosta sanoo.
Kaikki löydöt ovat arvokkaita, mutta joukossa on yksittäisiä esineitä, joilla on erityisen suuri tutkimuksellinen arvo, löytöjä analysoinut tutkija Ilkka Pylkkö sanoo.
ESINEISSÄ on Pylkön mukaan harvinaisuuksia, joita on Suomessa aiemmin löytynyt vain rautakautisista keskuksista.
Tästä on esimerkkinä tasavartinen krusifiksi, jollaisia on löytynyt vain Mikkelistä, Laitilasta ja Maariasta Turun kupeesta.
Jo pelkkien irtolöytöjen perusteella Ruokolahti vaikuttaa keskusseudulta.
Tasavartinen krusifiksi on arvokas myös siksi, että se kertoo vanhimmista kristillisistä vaikutteista.
Etelä-Karjalasta on Pylkön mukaan tunnettu aiemmin vain yksi nuorempi rautakautinen krusifiksi eli Kauskilan risti.
Viikinkiaikainen dirhemi eli itämainen hopearaha sijoittaa Ruokolahden kiinteästi viikinkien idäntien varteen.
LÖYTÖJEN aikajänne on laajentunut, mikä tekee Ruokolahdesta entistä arvokkaamman rautakautisen kohteen.
Aiemmat löydöt olivat viikinkiajan keskivaiheilta ja lopulta sekä ristiretkiajalta. Viime vuoden löydöt ulottuvat Pylkön mukaan 700800-lukujen vaihteeseen eli merovinginajan loppuun ja viikinkiajan alkuun.
Pylkkö mainitsee esimerkkinä kaarisoljen katkelman, joka saattaa olla peräisin jopa merovingiajan puolelta. Lähin vastaava esine on löydetty Kurkijoelta Laatokan rannalta.
SALOSAAREN korostuminen kuvastaa Pylkön mukaan siitä, että se on Vuoksen seudulla täyttänyt parhaiten rautakautisen ihmisen ympäristövaatimukset.
Siellä on voinut harjoittaa niin viljelyä, pyyntiä kuin kaupankäyntiä.
Luoto kertoo, että Etelä-Karjalan esihistorian kirjoittamisesta on Hyväristen löytöjen myötä tullut entistä polttavampi kysymys.
Löytäjien innostus on jatkuvaa
Ilpo Leskinen
RUOKOLAHTI. Pertti Hyvärinen ei väsy muinaislöytöjen etsintään. Hän kertoo, että kaikki vapaa-ajat ovat viime vuosina kuluneet uusien paikkojen etsinnässä. Pertti Hyvärisen metallinetsinnän harrastus sai kesällä 2009 uuden käänteen, kun sattumalta löytyi viikinkiaikaisia koruja.
On aina pysäyttävä hetki, kun metallinetsin havaitsee rautakautisen esineen.
Pertti ja Kari Hyvärinen ovat kokeneet näitä pysäyttäviä hetkiä jo reilut 40 kertaa.
Mielenkiinto on säilynyt koko ajan. Yhtään ei ole kyllästynyt.
Hyväriset ovat koko ajan olleet tiiviissä yhteistyössä Jukka Luodon ja Ilkka Pylkön kanssa sekä toimineet heidän ohjeidensa mukaan.
Rautakautisia esineitä on monesti löytynyt pelloilta. Pertti Hyvärinen muistuttaa maailman muuttumisesta.
Hevosten aikana peltolöytöjä tekivät maanviljelijät. Nyt viljely on koneellistunut ja kiire lisääntynyt eikä työkoneesta havaitse pintamaan yksityiskohtia.
Olen kuullut, että viime aikoina lähes kaikki rautakautiset löydöt on tehty metallinilmaisimella.
Pelloilla käytetään nykyisin kivenmurskaimia. On vaarana, että havaitsemattomat muinaislöydöt tuhoutuvat. Lisäksi torjunta-aineet voivat syövyttää muinaisesineet pilalle, Hyvärinen kertoo.
Metallinilmaisin ja
muinaisjäännökset
Muinaisjäännösten etsintä metallinilmaisimella vaatii kokemusta, vastuuta ja korkeaa moraalia.
Tiedossa oleviin muinaisjäännöksiin ei saa koskea.
Uusia kohteita saa etsiä ja tutkimatonta maaperää kartoittaa, mutta työ vaatii maanomistajan luvan.
Kun jotain löytyy, siitä on heti ilmoitettava museoon tai Museovirastoon ja samalla metallinetsintä on keskeytettävä.
Raha ratkaisee
rautakaudessa
Ruokolahden löydöt huutavat arkeologista kaivausta lisätietojen saamiseksi.
Rahaa on niukalti, joten sitä pitäisi etsiä usealta taholta. Toinen ongelma on, että rahaa tarvitaan paljon.
Rautakautisen kohteen kaivaus on kalliimpaa kuin kivikautisen kohteen, jossa parilla tonnilla pystytään järjestämään pieni tutkimus.
Rautakautiselle kaivaukselle on vaikea laatia pitävää budjettia. Jos löytöjä tulee runsaasti, jälkityöt ovat vaarassa jäädä kesken.
Lähde: Jukka Luoto