Kevään ensimmäisen vihreän myötä ilmestyivät puutarhoihin myös lehtokotilot. Muutaman viime vuoden aikana nilviäinen on levittäytynyt laajalle alueelle Lappeenrannan seudulla.
Jalan alla raksuu taas tulevanakin kesänä. Melkein joka paikassa niitä on, jossain enemmän ja jossain vähemmän, sanoo puutarha-agronomi Tiina Hovi-Pekkanen Pro Agriasta.
Hänellä on tuntuma, että parina viime kesänä tilanne ei ole pahentunut, kun on ollut kuivaa, mutta jos tulee sateinen kesä, kotilot voivat levitä entisestään.
Lehtokotilo on erityisesti vehreitten paikkojen ongelma, hän toteaa.
Hovi-Pekkasen omalla pihalla ei ole ollut niin suurta invaasioita, etteikö kotiloista olisi eroon päässyt sitä myöten kuin niitä on ilmestynyt.
Olen kerännyt ne purkkiin, kaatanut kuumaa vettä päälle ja sitten haudannut maahan. Vielä on hautapaikkoja riittänyt, hän kertoo.
Hautaaminen on tärkeää siksi, että kotilo kaiken vihreän ohella mielellään nauttii ravinnokseen kuolleita lajitovereitaan.
Kotiloita voi karkottaa etikkavedellä, tuhkan sirottelulla kasvimaalle, koivutisleellä. Tisleen saatavuudesta en kuitenkaan ole varma ja hinta voi olla korkea, opastaa Tiina Hovi-Pekkanen.
Yleinen siisteys ja raivaaminen auttavat myös. Kotilo lisääntyy laudanpätkien ja vastaavien alla, joten kotilot ovat myös hyvä syy pitää paikat kunnossa. Lehtokotiloista pääsee eroon myös polttamalla ne vaikka saunan uunissa.
Ne soveltuvat ihmisravinnoksi, jos niitä tykkää keittää, Hovi-Pekkanen muistuttaa.
Myös siileille kotilot maistuvat, ja laulurastaankin ruokalistalla kotilot mainitaan, mutta yleensä linnuille kalkkikuori toimii tehokkaasti suojakilpenä.
Alkukesä on taimien vaihdon aikaa. Taimenvaihtotorilla myös lehtokotilot vaihtavat asuinpaikkaa, jos ei olla huolellisia.
Taimen lehdistö pitää katsoa tarkkaan, sillä lehtokotilon alut asustavat juuren niskassa ja voivat olla piilossa tuuheammassa taimessa, Hovi-Pekkanen korostaa.
Hän muistuttaa, että vaihtoon vietäessä pitäisi muutenkin juuristopaakut pestä, sillä esimerkiksi rikkanenäkki on hankala rikkakasvi torjua. Sen kasvu lähtee pienestä juurenpalasta liikkeelle ja voi vaihtotaimen mukana levitä toiseen puutarhaan.
Lehtikotiloa ei ole luokiteltu karanteenituholaiseksi, joten sen vaivaamasta puutarhasta saa kyllä taimia vaihtotorille viedä.
Lehtokotilo (Arianta arbustorum)
Tummanruskea nilviäinen, kuori noin kaksi senttiä läpimitaltaan.
Aikuinen kotilo munii noin 40 munaa kahden viikon välein.
Suomessa luonnonvaraisena rannikkovyöhykkeellä, sisämaahan levinnyt ihmisen levittämänä.
Viihtyy kosteissa kasvustoissa, etenkin pehmeälehtiset kasvit ovat sen herkkua.
Massaesiintymät puutarhoissa ja asutuksen lähellä, luonnossa kanta vakaampi.
Lähteet: Wikipedia, Etelä-Savon ympäristökeskus