Pienestä puhallintapahtumasta kasvoi suurten starojen festari

Hannu Hokkanen kokosi Imatra big band festivalin 30-vuotishistoriikin. Hän epäilee, että takavuosien huipputulosta pystyttäisiin enää rikkomaan.

Sari Pullinen

Imatra. Jos kaikki Imatra big band festivalilla (IBBF) 30 vuoden aikana esiintyneet noin 8 300 eri soittajaa esiintyisivät yhtaikaa, tarvittaisiin neljä nykyisenkokoista big band -telttaa. Pieni kaupunki on kasvattanut pienen tapahtuman suureksi kansainvälisten tähtien festivaaliksi.

IBBF-historiikin kirjoittaneen Hannu Hokkasen mielestä huippuvuodet on kuitenkin nähty. Vuosi 2004 oli hänestä käänteentekevä Suomen musiikkimarkkinoilla. Ne mullistuivat Hartwall Areenan ja stadionkonserttien myötä.

— Bändien hinnat nousivat huimasti. Ulkomaiset bändit pyysivät suomalaisilta festareilta isompia palkkioita kuin muualla, kun pitivät meitä maksukykyisempinä, Hokkanen kertoo.

Tuohon vuoteen hän laskee myös IBBF:n huippukesien päättyneen. Vuosina 1998—2004 lippuja myytiin noin 4 000 kappaletta nykyistä enemmän. Viime vuosina lipunmyynti on tasaantunut 10 000—11 000:een.

Siitä ei Hokkasen mielestä enää nousta.

— Tähän lähellekin on tullut uusia festareita kuten Rauhan Saimaa open air. Yleisö miettii tarkasti, mihin menee. Musiikkifestivaalit on erittäin kilpailtu ala, Hokkanen muistuttaa.

Festivaali syntyi big band -kursseista, jotka alkoivat 1970-luvulla. Aarno Raninen ehdotti saunan lauteilla festivaalin perustamista. Siitä kolme imatralaista — Pentti Hytönen, Harri Nykänen ja Hannu Sopanen — ottivat kopin.

— Festarin syntyminen oli palavan halun tulosta. Imatranajot olivat juuri päättyneet, ja kaupunki tuki festivaalia mielellään.

Alku oli vaatimaton. Lainapeitteeltä vuokrattiin ensimmäinen teltta, ja siellä puhkuivat lämmittimet. Soittajia oli enemmän kuin yleisöä.

Historian ensimmäisenä festivaalipäivän iltana pidettiin big band -jamit. Tuolloin kohokohta oli perjantai-illan Opus 5.

Mutta jo samalla vuosikymmenellä Imatralle saapui ensimmäinen kansainvälinen huippuorkesteri Mel Lewis Big Band. Hokkasen mielestä myös kaikkien aikojen paras konsertti on nähty ja kuultu 80-luvulla, kun Duke Ellingtonin orkesteri nousi lavalle.

— He aloittivat Finlandialla ja vetivät kolme tuntia, Hokkanen hehkuttaa yhä.

Siitä kymmenen vuoden kuluttua saatiin telttaan Count Basie. Musiikin kirjo rupesi laajenemaan, ja telttakustannusten nousu pakotti pidentämään festivaaliaikaa.

Kirja Imatra big band festival — Feel the famous Imatra spirit kertoo IBBF:n historian faktan ja muistojen avulla. Kirjasta löytyvät jokaisen vuoden esiintyjät ja muu ohjelma.

Vuoden päivät Hokkanen on kahlannut pöytäkirjoja, dokumentteja ja lehtileikkeitä. Tarinoita hän haki haastatteluin sekä muistelemalla itse. Noin 200 kuvasta valtaosa on autenttisia esiintymiskuvia Etelä-Saimaan, Uutisvuoksen ja Ylä-Vuoksen arkistoista.

Kirjaa painetaan 600 kappaletta. Se ilmestyy toukokuun puolivälissä.

— Sivumäärä paisui. Piti olla 144, mutta tulikin 348, Hokkanen naurahtaa.

KUVATEKSTI

Ylä-Vuoksen arkisto

Pekka Hölkki

Mercer Ellingtonin johtaman Duke Ellington Orchestran kolmituntista konserttia kesällä 1989 monet pitävät edelleen IBBF:n parhaana.

Manhattan Transfer rikkoi vuonna 2003 IBBF:n siihenastiset lipunmyyntiennätykset.

Yleisö miettii tarkasti, mihin menee.

Hannu Hokkanen

IBBF-organisaatioon tiedottajaksi 1987, siitä lähtien mukana.

IBBF:n toiminnanjohtajana 1997—2007 ja 2009—2010.

Kirjoittaja:
Sari Pullinen