Anssi Kemppinen
PARIKKALA. Ristimäki on omenapuulajikkeiden aarreaitta.
Ristimäen kartanon puutarhasta löytyy yli sata omenapuuta, joista vanhin on päätalon lähelle jo 160 vuotta sitten istutettu Sokerimiron.
-Tämä puutarha on ainutlaatuinen. Eri omenapuita on tuotu tänne 1850-luvulta lähtien niin Pietarista, Sortavalasta, Turun ja Helsingin seuduilta kuin Lepaalta, sanoo kartanon nykyinen emäntä Riitta Rummukainen.
Kartano huokuu myös henkilöhistoriaa ja puutarhaan omistautuneita vaalijoita.
Vuonna 1848 Ristimäen tilan osti rovasti A.U. Rönnholm, jonka kolme naimatonta tytärtä asuivat kartanossa. Vuonna 1906 kartano siirtyi pankinjohtaja Karl Basilierille, joka poikansa Olai Basilierin kanssa perusti nykymuotoisen parin hehtaarin omenatarhan. 1970-luvulta työtä jatkoi kunnanlääkäri Kullervo Rantala.
OMENAPUUT näyttävät ennen kukintaa ja omenoita hieman samanlaisilta.
Opastuksella puutarhasta löytyy kuitenkin nopeasti Åkero, Ananaskaneli, Pohjolan ruusu, Svartholm, Huvitus, Valkea nalif, Ersta, Dolgo, Keltakaneli, Sävstaholm ja Syysviiru.
-Tässäkin on yli satavuotiaita omenapuita rivissä, mutta kaikkien nimiä emme tunne. Vaikka meillä on edeltävien omistajien hienot istutuskartat käytössä.
Tuntemattomista omenapuista on siksi lähetetty näytteitä tutkittavaksi.
Isäntä Kari Aalto kertoo, että muun muassa Pohjolan ruususta kasvatetaan lisää puuntaimia paikallisessa Revon puutarhassa.
AALTO ja Rummukainen hankkivat myynnissä olleen Ristimäen kartanon seitsemän vuotta sitten.
Sekä päärakennus että puutarha olivat päässeet ränsistymään, mutta uudet omistajat käänsivät suunnan. Rakennus peruskorjattiin ja puutarhaa on pantu pikku hiljaa uuteen loistoon.
-Kevät on kiireistä. Omenapuille olen laittanut tuhkaa. Ja se omenapuu leikataan mikä ehditään, sanoo Rummukainen.
Omenapuiden lisäksi myös perennat, marjapensaat, kasvimaa ja kukat vaativat oman osansa.
Rummukaisen mukaan tilalla on myös 40 eri puulajia, joista Mantsurian jalopähkinä on lajissaan ehkä Suomen suurin.
Aalto kertoo, että kevättöissä auttavat Hämäläisen mehiläiset, jotka hoitavat pölytyksen.
ENNEN sotia omenapuutarha oli suurimmillaan. Puita oli 400 kappaletta.
Välin ränsistyminen, pakkaset, myyrät, jänikset ja ihmisetkin ovat verottaneet puukantaa. Parin viime talven painavat lumetkin katkoivat oksia ja kaatoivat muutaman puun.
Vaikka omenapuutarha vaatii työtä ja aiheuttaa huolta, se myös antaa paljon.
-Toissa keväänä puutarha oli kuin valkoinen pilvi, kun puut kukkivat yhtä aikaa, ihastelee Rummukainen.
Ja tuskin rakkaan puutarhan hoitaminen on edes työtä.
KUVATEKSTI
Anssi Kemppinen
Riitta Rummukainen yli satavuotiaiden omenapuiden vierellä Parikkalan Ristimäellä. Istutussuunnitelman mukaan riviin on istutettu muun muassa Kafelås, Keltainen Calvill, Charlamowsky lajikkeita, mutta oikeaa lajiketta yritetään selvittää asiantuntijan avulla.